Aamuyöstä ihminen yrittää palauttaa mieleensä sen, mitä hänen tässä tänä yönä piti sanoa.

 

Aamuyö painaa jo päätä. Ihminen on tehnyt työtä, paljon ilmaista työtä. Työtä, jonka pitäisi kuulua jollekin ihan muulle, ja josta pitäisi saada palkkaa. Omat lapset on päivän mittaan laiminlyöty, myöhään yöllä ihminen ei pysty palauttamaan mieleensä, mitä he oikeastaan päivän mittaan puuhailivat.

 

Myöhemmin näistä tulee menetettyjä päiviä siinä menetettyjen päivien ketjussa, jossa lapset kasvoivat itsekseen sillä aikaa kun äiti säännöllisesti yritti pelastaa heiltä koulua. Heiltä, tai joiltain muilta.

 

Niiden päivien osalta lapsilta puuttuu kokonaan äiti. Äiti on poissa. Hän istuu tietokoneensa ääressä tuntitolkulla,

 

tuntitolkulla poissa. Ja selittää itselleen aamuyöstä:

 

joko me menetämme nyt nämä päivät, tai sitten me menetämme koulun.

 

Tai sitten me menetämme molemmat.

 

 

Oli miten oli, minä lupaan teille: kesäkuun alussa minua väsyttää. Sitä ennen en sellaista ehdi.

 

 

Ylihuomisen – vai onko se jo huomisen – tiistain 6.5 opetuslautakunnan suomenkielisen jaoston esityslistalla on opetusviraston talousarvio vuodelle 2015.

 

Se on karua luettavaa. Helsinki saa kouluihinsa isot leikkaukset opetukseen, avustajiin, erityisoppilaiden tukeen, tokaluokkalaisten iltapäivätoimintaan, ammatillisen koulutuksen lähiopetustunteihin ja -

 

ja -

 

on jo kohta aamu. Katsokaa itse, tästä.

 

Ja huomatkaa, että säästöt ovat niin kovia, ettei niitä pystytä alkuunkaan kattamaan tilasäästöillä. Niin että se siitä ”seinistä säästämällä pystymme turvaamaan opetuksen resurssit”.

 

Emme nimittäin näköjään pysty. Opetuksesta leikataan joka tapauksessa – ja huvittavinta on se, että osa tilasäästöiksikin väitetyistä leikkauksista kohdistuu tosiasiallisesti juuri opetukseen mm. kasvavina opetusryhmien kokoina.

 

Että semmoista.

 

Jos vaikka parin tunnin unet tähän väliin. Ja hyvänyön toivotukseksi pikku vinkki kaupungintalolle:

 

avatkaa budjettiraami. Helsinki säästää nyt koulutuksesta rankalla kädellä. Tarpeettoman rankalla. Se on arvovalinta.

 

Se on säästöjen priorisointia, ja nyt ne on päätetty priorisoida näin.

 

Onko se viisasta? Ja ennen kaikkea: onko ihan pakko?

 

Miettikää sitä. Sitä kymmentä, kahtakymmentä miljoonaako ei sitten ihan oikeasti pystytty nipistämään mistään muusta?

 

Yrittikö kukaan edes?