Ensin ihminen sai puhelun. Sitten ihminen sai sähköpostia.

 

Puhelu oli asiallinen ja ystävällinen, sähköposti ei. Ne tulivat eri ihmisiltä. Ihminen jäi ihmettelemään kumpaakin.

 

Ihminen soitti sitten ihmeissään muitakin puheluita. Ja sen jälkeen asia alkoi valjeta.

 

 

Helsingin kaupungin opetuslautakunnassa ja ilmeisesti myös muiden luottamushenkilöiden parissa näyttää nyt kiertäneen huhu, jonka mukaan minä, Julia Virkkunen, entinen opetuslautakunnan jäsen ja nykyinen kaikki poliittiset toimensa jättänyt ihminen, vastaan siitä että jotkut tämän kaupungin asukkaista ovat menettäneet hermonsa opetusviraston hallinnon tilojen remonttisuunnitelmiin. Tämän samaisen huhun mukaan minä, Julia Virkkunen, olen syypää siihen, että asiasta on myös oikein kirjoitettu lehdissä. Vaikka asia on ollut julkinen jo kauan ennen kuin minä sitä olen edes huomannut.

 

Rakkaat lukijani siellä nykyisessä opetuslautakunnassa, ja muissakin kaupungin asioista päättävissä elimissä,

 

toimitteko te mahdollisesti muissakin asioissa puhtaasti huhujen perusteella?

 

Ja rakkaat mahdolliset muutkin lukijani,

 

tässä teille ote erään opetuslautakunnan jäsenen minulle perjantaina 25.4.2014 lähettämästä henkilökohtaisesta sähköpostista. Kirjesalaisuuden säilyttämiseksi en mainitse, keneltä tarkkaan ottaen sen olen saanut. Helsinkiläisen kunnallisdemokratian toimintatapojen lähemmän tarkastelun kannalta näen kuitenkin tällä lainauksella olevan sellaista yleistä merkitystä, että katson asiakseni tämän otteen tässä ilman kirjoittajan nimeä julkaista:

 

 

 

 

Rivikaupunkilaisena olen hämmentyneen yllättynyt omasta roolistani helsinkiläisessä päätöksenteossa. Johdan siis suurta yleisöä harhaan ja pois tosiasioista. Vau! Suuri yleisö – johon miellän muuten kuulumaan myös itseni - vaan ei tee mitään Helsingin kouluverkkoon liittyviä päätöksiä. Eikä tämä Julia Virkkusen blogi ole mikään esityslista. Eikä sanomalehti. Tietääkseni.

 

Rakas suuri yleisöni,

 

vakavammin,

 

ylläoleva lainaus on päätös sellaiselle molemmin puolin asiallisena alkaneelle sähköpostivaihdolle, jota kävin rivikaupunkilaisena yhden opetuslautakunnan jäsenen kanssa aiheesta Käpylän alueen kouluverkkotarkastelu. Minä nimittäin asun Käpylässä, ja ensi syksynä koulunsa aloittavan neljännen lapseni koulu aiotaan lakkauttaa hänen ensimmäisen kouluvuotensa jälkeen. Samaista Yhtenäiskoulua on esitetty lakkautettavaksi useampaankin otteeseen sinä aikana kun kaksi vanhempaa lastani sitä aikanaan ovat käyneet. Meidän perheellemme lasten koulun toistuva lakkautusuhka on siis ollut osa arkeamme vuodesta 2006.

 

Lähestyin viime viikolla yhtä lautakunnan jäsentä omalla, monen muunkin alueen asukkaan yhdessä minun kanssani ideoimalla vaihtoehtoisella säästöesityksellä, joka säästäisi alueen opetustoimen menoissa pitkällä aikavälillä enemmän rahaa ja sotkisi kaikkien alueen yli tuhannen koululaisen koulupolkua vähemmän kuin nyt suunnitteilla oleva kokonaisen koulun lakkautus ennätysvauhtia.

 

Tavoitteeni oli vilpitön, esitykseni järkevä ja hyvin perusteltu. Mielestäni Suomen suurimman peruskoulun perustaminen alueelle, jonka lapsimäärä on nouseva, ei ole järkevää, semminkin kun alueelle olisi löydettävissä toinenkin paljon rahaa säästävä ratkaisu, joka ei hajottaisi yhtään kouluyhteisöä, ei veisi minkään koulun lapsilta tuttuja opettajia ja luokkatovereita eikä keskeyttäisi heidän jo alkanutta kieltenopiskeluaan. Niin kuin nykyinen esitys tekee.

 

Opetusviraston hallinnon remonttirahoihin en viestissäni ottanut kantaa millään tavalla, mutta parin viestinvaihdon jälkeen helsinkiläinen luottamushenkilö päätti syyttää minua suuren yleisön harhaanjohtamisesta tässä asiassa – jossain aivan muussa siis kuin Käpylän alueen kouluverkkotarkastelussa, jota viestini hänelle koski.

 

Hyvä suuri yleisöni: pystyttekö te ymmärtämään tätä?

 

Minä nyt jo kolmatta päivää yritän.

 

 

Samaisen helsinkiläisen luottamushenkilön tiedetään iloinneen kyseisen koulun lakkauttamisesta yhdessä toisen koulun henkilökunnan kanssa jo ENNEN kuin lakkautusesitys on ollut julkinen ja todenneen, että kyseinen koulu olisi pitänyt lakkauttaa aikoja sitten.

 

Minun lapseni tulevan koulun lakkauttamista on siis junailtu kulisseissa etukäteen (ainakin) yhden opetuslautakunnan jäsenen toimesta ennen kuin kenelläkään asianosaisella on ollut mahdollisuutta ottaa siihen mitenkään kantaa, tuoda esiin omia näkökantojaan tai pyytää korjaamaan virheellisille oppilasmäärille perustuvia laskelmia, jotka ovat olleet osa lakkautusesityksen perusteluita.

 

Tämän virheen opetusvirasto on heijastanut julkisessa alueen asukkaiden kuulemistilaisuudessa 22.4.2014 huoneen seinälle. Virhe koski Yhtenäiskoulun oppilasmäärää. Siitä puuttui yli neljännes koulun perusopetuksen olemassaolevista oppilaista, minkä vuoksi Yhtenäiskoulu on näyttänyt siltä, ettei sen oppilaskapasiteetti täyty. Todellisuudessa Yhtenäiskoulu on yksi Helsingin tehokkaimmassa käytössä olevista koulurakennuksista, ellei tehokkain, ja sen nykyinen oppilasmäärä ylittää oppilaskapasiteetin reippaasti.

 

Minä olen sulatellut perjantaina saamaani sähköpostia viikonlopun yli. Olen miettinyt, jättäisinkö sen omaan arvoonsa. Olen miettinyt, jättäisinkö lopulta mainitsematta kenellekään julkisesti siitä, että Yhtenäiskoulun lakkauttamisessa ei näytäkään nyt olevan kyse pelkästään rahasta vaan ilmeisesti myös jostain muusta - mistä, sitä minä en tiedä.

 

Tänä aamuna olen tullut siihen tulokseen, että ehkä asian pitäisi vain antaa olla. Että ehkä pitäisi vain keskittyä asiallisten viestien lähettämiseen (muille) päättäjille ja yrittää tuoda rauhallisesti esiin omaa näkemystään siitä, mikä tapa säästää olisi kaikista järkevin. Koska opetustoimen säästötarvetta minä en kyseenalaista, eikä sitä enää kyseenalaista täällä Käpylässä kovin moni muukaan. Niin kuin ei varmaankaan enää muuallakaan tässä kaupungissa.

 

Aamun jälkeen on kuitenkin tullut päivä. Ja päivän jälkeen ilta. Ja illan jälkeen,

 

illan jälkeen yöllä ihmisen verkkokalvoilla on edelleen kuva pienestä kuusivuotiaasta lapsesta, joka makailee nurmikolla kesähattu päässään ja lukee siinä keskittyneesti Sudenpentujen käsikirjaa.

 

Haluanko minä, että yhdenkään tämän kaupungin kuusivuotiaan kouluasiat päätetään vehkeillen ja väärin tiedoin?

 

En halua. Enkä minä siihen suostu. Etenkään, kun saamani asiattoman sävyisen sähköpostin lopussa helsinkiläinen luottamushenkilö viittaa siihen, että yrittämäni ”lobbaus” Käpylän kouluverkkoasiassa tuskin tulee olemaan kovin tuloksellista.

 

Tarjoankin nyt teille, hyvät muut opetuslautakunnan jäsenet – joiden en ennen viime perjantaita edes TIENNYT lukevan tätä blogia – elämänne mahdollisuuden tulla esiin ja vakuuttaa, ettette itse osallistu minkään koulun lakkauttamisen valmisteluun etukäteen ennen esitysten julkistamista, ettekä sen jälkeenkään muutoin kun normaalin päätöksentekojärjestyksen kautta. Ja että olette tarvittaessa valmiit asialliseen keskusteluun suoraan niiden koulujen lasten vanhempien kanssa, jotka ovat löytäneet opetusviraston esityksestä virheitä ja/tai epätarkkuuksia, joita me vanhemmat toivomme oikaistaviksi ennen kuin mistään kouluverkkoasiasta tehdään päätöksiä, koska näillä virheillä saattaa olla merkittävä vaikutus päätöksen seurauksiin.

 

Olkaa hyvät.

 

Lopuksi haluan tasapuolisuuden nimissä todeta, että aiemmassa kirjoituksessani, jossa viittasin opetusviraston hallinnon remontin summaan, en tosiaan ole maininnut sitä, että osa summasta koostuu myös erään oppilaitoksen remontista. En katsonut tätä tarpeelliseksi, koska olin linkannut kirjoitukseni suoraan siihen päätökseen, jossa asiaa oli käsitelty (linkki löytyy klikkaamalla kirjoituksen neljänneksi viimeisen kappaleen sanoja ”viime kuussa tehdyn päätöksen”). Se käy sieltä selvästi ilmi. Niin kuin sekin, että ne hallinnon uudet parkkipaikat tosiaan ostetaan sieltä yksityisestä pysäköintilaitoksesta, ihan niin kuin kirjoitin.

 

Mikäli olisin tiennyt toimivani tässä blogissani (jossa minulla on ollut yksityishenkilönä tapana kertoilla teille mm. apilanleikkaustavoistani kesämökkini pihalla) suuren yleisön johdattajana, olisin ilman muuta tarkentanut, että siitä noin neljästäkymmenestä miljoonasta ilmeisesti vain noin kolmannes tai neljännes (riippuen siitä, ketä on uskominen, päätöksestä kun erittelyä on melko vaikea löytää) kuluu hallinnon tilojen remontoimiseen.

 

Mutta kun minä en tiennyt johdattavani teitä kaikkia.

 

Rakas suuri yleisöni,

 

olen aina luullut sinua pieneksi. Etenkin kuluneen tämän ja viime vuoden aikana, kun en juuri ole jaksanut tälle sivulle mitään kirjoittaa. Mutta oli miten oli,

 

toivoisin, että tämä kirjoitus lähtisi nyt leviämään. Sillä äkkiä minusta tuntuu siltä, että haluaisin ihan tavallisena, poliittisten päättäjien taholta perättömien väitteiden kohteeksi joutuneena perheenäitinä, joka on taas ties kuinka monetta kertaa aivan helvetin huolissaan sekä oman lapsensa kouluyhteisön hajoamisesta että laajemmin myös siitä, millaiselta tietopohjalta opetustoimi Helsingissä kouluverkon muutosesityksensä jälleen kerran ponnistaa,

 

tällaisena ihmisenä minä haluaisin nyt johdattaa teitä pois harhoista kohti tosiasioita.

 

Yksi niistä tosiasioista on nyt se, että ainakin yhden kouluverkkotarkastelun kohteena olevan koulun osalta päättäjien keskuudessa leviää nyt väärää tietoa lakkautettavaksi aiotun koulun arjesta ja muista asioista.

 

Miksi poliittiset päättäjät perehtyvät nyt minun blogini sisältöön sen sijaan, että perehtyisivät koulujen tietoihin ja tarkistaisivat niiden paikkansapitävyyden? Se ei ole edes vaikeaa. Me vanhemmatkin pystymme siihen.

 

Minä täältä keittiöstäni käsin nyt vaan vienon toiveen yöhön huutelen:

 

tarkistakaa ne tiedot. Ennen kuin päätätte minun lapseni ja muiden lasten tärkeiden aikuisten ja ystävien ja kielivalintojen menettämisestä.

 

Minun lapseni on ensi syksynä menossa kouluun, jonka lämminsydäminen henkilökunta ei iloitse muiden koulujen mahdollisesta epäonnesta, vaan keskittyy huolehtimaan oman kouluyhteisönsä hyvinvoinnista. Ja tekee sen erinomaisen hyvin vuodesta toiseen toistuvien lakkautusuhkienkin alaisena. Ja vieläpä kustannustehokkaasti.

 

Haluaisin oman lapseni käyvän sellaista koulua koko lapsuutensa. Ja vielä aikuisenakin.

 

Tätä kirjoitusta saa jakaa.