Älkää pelästykö otsikkoa. Kutsu on vilpitön: vaaliteemojeni lapsivesi meni puolilta päivin, ja nyt, kun on yö, en haluaisi viilata niitä yksin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tosin: päällikkö otti tänään päiväunet kovin kirjaimellisesti, eriskummallisen pitkän kaavan mukaan, ja nyt hän seisoskelee pitkin lattioita. Keskiyöllä, kun äitien kuuluisi ajatella yksin, vaikkeivät haluaisi. Vaaliteemojaan.

Ei pitänyt tulla vaaliteeman vaaliteemaa, mutta tuli kumminkin. Tuli viisi. Painoin ne tänään pariinsataan rintamerkkiin kera yhden ihanan perheenäidin, jolla on jotain, mitä monilla ei ole:

innostus, elämän edessä, sekä kyky tarttua toimeen, ja lisäksi myös halu. Katoavia luonnonvaroja kaikki kolme. (Kiitos Pipsa.)

 

No, ei tämän kummempaa:

IHMINEN ON MUUTAKIN KUIN OSTOVOIMA.

Minä ainakin olen. Oletko sinäkin? Äänestä jotakuta joka tykkäisi saada kaupunkiin muitakin oleskelutiloja kuin ostoparatiisit - loska-aikaan myös sisätiloja. Kulttuuri ei ole pahitteeksi kenellekään, mainokset sen sijaan voivat olla monellekin. Kaiken kaupungissa ei pitäisi toimia markkinavoimien ehdoilla. Markkinavoimien vastavoima on ihmisvoima. Ihmisvoima tykkää joskus vain istua ja ihmetellä, ilman ostopakkoa, ja myös ilman kulttuuristanauttimispakkoa. Ihminen on parhaimmillaan kun hän maleksii. Se ei ole laiskuutta, se on tapa kerätä voimia.  Voimia tehdä työtä ja kulttuuria ja olla hyödyksi, kun on sen aika. Vapaa ostopakoton asiaton oleilu tuo ihmiselle iloa. Ilo on ihmisen elämään tervetullutta - myös loska-aikaan.

SAA VÄSYÄ.

Se kun ei ole mitenkään tavatonta. Kaikki väsyvät joskus, liikojen vaatimusten edessä, ja ilmankin. Ihmiseltä ei saa vaatia liikoja - hän ei ole kone. Eihän koneiltakaan vaadita. Ihmiseltä ei myöskään saa vaatia, että kun hän väsyy liikaa, oikein todella paljon, niin hän jaksaisi selvitä siitä yksin. Yliväsyneen, masentuneen ja ahdistuneen ihmisen on saatava Helsingissä apua helpommin kuin hän nyt saa. Ahdistuneelle ei saa sanoa: hanki hei lähete. Ahdistuneelle pitää sanoa: tule hei tänne niin katsotaan, mitä me voidaan asialle tehdä. Mielenterveys ei ole leikin eikä minkään marginaaliryhmän asia. Se on tärkeä asia, joka koskettaa meitä kaikkia: kuka tahansa voi saada liian kovasta kyydistä tarpeekseen ja masentua. Kaikilla tulee olla mahdollisuus mielensä terveyden tukeen sitä tarvitessaan. Myös käytännössä. Myös ennen kuin oma tilanne on todella kehno ja voimat kokonaan loppu, sen sijaan että vielä vain vähissä. Kun apu vielä auttaisi.

LEPOA AUTOLLE.

Niitä on Helsingissä liikaa. Siksi olisi hyvä, etteivät ne kaikki ajelisi täällä samaan aikaan. Ruuhkamaksut käyttöön saman tien ja joukkoliikenteen lippujen hinnat kutakuinkin puoliksi nykyisestä - turhat yksityisajot jäävät väliin, kun autoilusta tehdään nykyistä vähemmän näppärää ja kalliimpaa kuin bussissa tai raitiovaunussa istuminen. Bussikin kulkee nopeammin, kun turha yksityisajo ei tuki katuja. Ja pikkuhiljaa, vuosien varrella, kun kaupungin varat antavat myöten: kaupunkiin ihan oikean kaupungin metro, jolla pääsee keskustasta muihinkin ilmansuuntiin kuin itään. Ja miksei myös naapurikaupunkeihin. Johan siitä on puhuttu - eikös sitä voisi kohta jo rakentaa. Kaikkien parkkihallien sijaan.

PIENILLE KASVURAUHA.

Pienellä ihmisellä, joka viettää päivänsä muualla kuin kotona, tulee olla oikeus tehdä se riittävän pienessä ryhmässä. Yhdessä riittävän monen aikuisen kanssa. Tolkkua päiväkotiryhmien ja koululuokkien koolle. Mitä isompi ryhmä, sen isompi hälinä, ja sitä helpompaa on pudota kyydistä. Monellakin tapaa. Lakataanpa päivittelemästä yksittäisiä uutiskynnyksen ryminällä ylittäviä tragedioita, ja tehdäänpä jotain käytännön parannuksia siihen, kuinka lapsemme arjessaan kasvavat. Lasten arkeen tarvitaan pysyviä, läsnä olevia aikuisia. Ja tarpeeksi monta. Me aikuiset voisimme myös vähän katsoa, mitä lukutaitoisille lapsillemme kadulla syötämme. Mikään ei estä Helsingin kaupunkia suitsimasta iltapäivälehtien lööppien esillepanoa, jos niiden katsotaan olevan haitaksi kaupungin lapsille. Ne kun ahdistavat aikuisiakin. Ainakaan minun arkijärkeni mukaan mikään ei sellaista estä.

ISOILLE RAUHA OLLA IHMINEN.

Kaiken voi aina tehdä paremmin, ja asioita organisoida entistä järkevämmin. Tehokkuusajattelu ei kuitenkaan kuulu ihmistä hoivaaville aloille: ei terveyden, sairauden, lasten, vanhusten eikä elämässä väsähtäneiden hoitoon, eikä myöskään ihmisen koulutukseen. Tehokkuusajattelu ei kuulu millekään ihmisaloille. Ihmistä ei voi hoivata tehokkaasti, ihmistä voi vain hoivata. Ja pitää. Hoiva ei ole holhousta, se on huolenpitoa. Huolenpito on välittämistä. Välittäminen ennaltaehkäisee syrjäytymistä. Syrjäytymisen ennaltaehkäisy ehkäisee vaikka mitä pahaa. Kaikille. Se on kaikille hyväksi.

 

 

Tällaista pullahti, tänään. Perheenäiti on vähän väsynyt ja onnellinen. Tällä kertaa synnytys ei päätynyt leikkaukseen, teemat tulivat tavalliseen tapaan. Nyt päällikkö on nukahtanut isänsä kainaloon. Nyt tämä pitäisi vielä tiivistää. Ja sitten tämä pitäisi pukea, pieneksi lentolehtiseksi. Ihan pieneksi vain, vaikka jo päätin ettei se olisi tarpeen. Ehkä se kumminkin on. Minulla on kumminkin sittenkin jotain asiaa, ja asia, täytyyhän se pukea ettei se palele.

 

Hyvää huomenta. Voi hyvin olla että kun se tulee, minä olen jo nukkunutkin hetken.

 

(p.s. vaalisivuni ovat nyt pikkuisen vähemmän kesken.)