Blogillani on näemmä ollut minulle viime huhtikuussa asiaa, huomasin nyt vasta:

 

”Blogin sisältöalueen tausta on nyt mahdollista asettaa myös osittain läpinäkyväksi ulkoasun muokkastyökalun kautta. Tämän lisäksi hallintapuolen käyttöliittymää on yksinkertaistettu ja suoraviivaistettu, kuvanlisäysprosessia selkeytetty ja vimpaimia on mahdollista arkistoida myöhempää käyttöä varten.”

 

Vimpaimien arkistoiminen kuulostaa kiinnostavalta. Henkilökohtaisesti olisin kiinnostunut arkistoimaan siirtoleukapihdit, silmälasit ja puutarhasakset. Ne ovat aina hukassa. Toki myös sisältöalueen taustan osittainen läpinäkyvyys voisi napakasti terästää näitä sanojani. Enää olisikin löydettävä itse sisältöalue. Taivaan kiitos se ei ole kokonaan läpinäkyvä, muutenhan sitä ei löytyisi ikinä. Olisikohan sisältöaluekin mahdollista arkistoida? Myöhempää käyttöä varten, jos löydän näistä sanoistani myöhemmin (yllättävää) sisältöä? Elämääni esimerkiksi, tai elämäni hallintapuolen käyttöliittymään? Olen pyrkinyt yksinkertaistamaan ja suoraviivaistamaan sitä. Olen nimittäin ryhtynyt hallinnoimaan nurmikkoa. Kyllä vain. Minulla on sitä varten ikioma punaisen talon pihan ulkoasun muokkastyökalukin: ruohonleikkuri, viisikymmenvuotias.

 

Nurmikkoa hallinnoin silppuamalla päättömästi apilaa siellä mihin apilaa on päättömästi kylvetty, sikäli mikäli se ei ole ilmestynyt sinne päättömästi itse. Kumpikaan tapa tulla meidän pihallemme ei näytä noudattaneen erityistä suoraviivaisuutta. Apilanlisäysprosessi epäilemättä kaipaisi selkeyttämistä, mikäli joku selkeästi kaipaisi apilanlisäysprosessiin jotain tolkkua. Kukaan ei selvästikään ole kaivannut, joten minä silppuan apilaa päättömästi siellä missä sitä kasvaa.

 

Minut valtaa voimakas vallan tunne.

 

Minä hallinnoin apilaa.

 

Tulen siitä valtavan onnelliseksi.

 

Apila tulee siitä valtavan lyhyeksi. Se menettää hermonsa ja yrittää kasvaa uudelleen ja katso: taas minä isken. Apilan silppuaminen saa minut hurmokseen. En pysty lopettamaan sitä. Vasempaan peukaloon tulee rakko ja minä senkun jatkan. Vasempaan peukaloon? Niinpä. Tämä on apilanhallintapuolen kääntöpuoli. Muokkastyökalussa ei ole moottoria, vain ruostunut terä, jolla olen yrittänyt silputa myös tiiliskiviä, joiden ripotteleminen meidän pihalle ei myöskaan ole saanut osakseen ylimääräistä tolkkua.

 

Niitä on kaivettu maahankin. Kun minä kaivan maahan kukkapenkin, maasta löytyy tiiliskiviä. Vanha piippu on paitsi purettu, myös haudattu. Lepää rauhassa piippu, kunhan et mun kukkapenkissä.

 

Kukkapenkkiin kylvän kyläkurjenpolvea, jonka siemeniä yritän kylmäkäsitellä rakkaudella, jääkaapissa. Kahden viikon kuluttua kyläkurjenpolvi kyllästyy ja alkaa itää, jääkaapissa. Se ei koe tarvitsevansa lämpöä eikä valoa, rakkautta vain. Rakkauden voimalla kyläkurjenpolvi huojuu nyt honteloina sormenmittaisina haituvina kukkapenkissä, jonka vieressä lojuu maasta kaivettu pino tiiliskiviä. Sellaista on puutarhanhoito.

 

Puutarhanhoidon päätteeksi mennään saunaan. Saunassa huudetaan ja sekoillaan, ihminen rentoutuu niin saunassa, koska hän vie sinne pikkuväkeä. Saunan jälkeen pikkuväki laitetaan juoksemaan nakujuoksua talon ympäri, jotta siltä saataisiin taju pois ennen puolta yötä, edes joskus. Kahdeksannentoista kierroksen kohdalla alaston pikkuväki piipahtaa läähättäen sisällä askartelemassa itselleen hikinauhat. Sen jälkeen kierrokset vain kovenevat. Sellaista on lastenhoito.

 

Lastenhoidon päätteeksi hoidetaan parisuhdetta. Se kuulostaa samalta kuin saunassa, ihmisen keskustelunhallintapuolen käyttöliittymä veivaa samaa levyä alati kovenevilla kierroksilla. Vuodet vaihtuvat, levy ei. Ihme vimpain.

 

Parisuhteen päätteeksi keitetään kahvit ja aloitetaan parisuhde alusta. Aamulla aloitetaan alusta päivä. Kuollut lapsi täyttää seitsemän vuotta ja pysyy silti kuolleena, elävät täyttävät muut vuodet, pakkaavat reppunsa ja lähtevät tutkimusretkelle, yksi apupyörillä, toinen ilman, soittavat kelloa mennessään, yhdet vaativat käyttöönsä vesipyssyt, toiset lasiinsa viiniä. Ihmisille tulee koko ajan uusia päiviä.

 

Päivien päätteeksi tulee kaikille yö. Yksi kerrallaan ne nukahtavat kaikki. Yksi valvoo enää, hallinnoi mielessään apilaa.

 

Että jotain edes.