"Se on täytetty".

Näin useampikin kunnallisvaaliehdokas taisi luonnehtia ns. sosiaalisessa mediassa selviytymistään vaalikoneiden täyttämisestä. Jostain syystä se siis vertautuu ristiinnaulitsemiseen.

No ei mikään ihme. Tänä yönä kaikki kantani viime hetkessä avaruuteen naulittuani olen minäkin jo melkomoisen väsynyt.

Erityisen väsynyt aloin olla siinä kohtaa sunnuntai-iltaa, jossa Helsingin Sanomien vaalikone hukkasi pääosan hartaasti kirjailemistani ja HUOM: TALLENTAMISTANI vastauksista, samaan aikaan kun muulle perheelle selvisi, että perheen pikkuväen kylpyvesi on jo jonkin aikaa valunut eteiseen ja tämän löydön tehnyt aikuinen kyllästyi äkkiä erään toisen aikuisen kunnallisvaaleihin ennen kuin niitä ikinä ehti tullakaan. Siinä kohtaa tätä elämää Helsingin Sanomien vaalikoneen tukiosoitteeseen - tai mikä lienee ollutkaan vaaliosoite, ehkä jokin yleisvaaliosoite vain - lähti sellainen hermonsa kymmenkunta kierrosta itsensä ympäri kiristäneen kunnallisvaaliehdokkaan sähköposti, jolla kyseinen kunnallisvaaliehdokas todennäköisesti menetti koko Sanomatalon henkilökunnan äänet.

Sellaista sattuu kun sellaista tapahtuu. Kerrankos tuota vaan ellei peräti joka kerta aina. Täytyy toivoa että muuallakin jaksetaan äänestää.

Yleisradion vaalikoneen deadline, kuolemanraja, oli asetettu kellonlyömään 23.59. Ehdokas Virkkunen tallensi siihen vastauksensa klo 23.56.

Sikäli kuin tallensi. Sillä se, että ehdokas Virkkunen jotain jonnekin ohjeiden mukaan tallentaa, ei vielä kerro mitään siitä, mitä minnekin tallentuu vai tallentuuko minnekään mitään. Muuta kuin jokin sähköposti ehkä, ehkä jokin sellainen, jonka voisi haluta aamuyöstä vetääkin jo takaisin.

MTV 3:n vaalikoneen vastaukset valmistuivat n. klo 1.59.

Sitten jäädäänkin vain odottamaan, käykö koneissa flaksi. Viime kerralla kävi niin kovasti, että toisintoa ei enää sovi odottaa. Se oli Tuuri. Harvoin sitä meidän perheessämme on kyllästymiseen asti viljelty.

Mikäli mikään kone ei siis koskaan johdattaisi tämän lukijoita tässä elämässä yhdenkään ehdokas Virkkusen vastauksen äärelle, haluan varmuuden vuoksi jakaa kanssanne tässä yhden niistä, edes yhden.

Tässä vastaukseni yhteen MTV 3:n vaalikoneen polttavimmista kysymyksistä kunnallispolitiikan saralta:

 
"Kysymys "uskotko ydinperheeseen" on kaikkien aikojen vaalikonekysymysten pohjanoteeraus.

Perhemuoto (tai perhe ylipäätään) ei ole mikään uskonto, se on ihmisen olosuhde, johon joko mennään, joudutaan, päästään tai ajaudutaan, riippuu näkökulmasta ja siitä, mitä siinä perheessä tapahtuu. Ja se olosuhde voi saman elämän varrella myös useaan otteeseen vaihtua.

Kysymys on kunnallisvaaliehdokkaalle aivan yhtä älytön, kuin olisivat kysymykset vaikkapa siitä, uskooko hän yksinhuoltajuuteen, väkivaltaisiin parisuhteisiin, lapsettomuuteen tai esim. hammaskeijuun.

Uskon siihen, että kunnan tehtävä on tukea asukkaidensa elämää näiden perhemuodosta tai perheen puutteesta riippumatta, ja eniten niitä kunnan asukkaita, jotka tarvitsevat elämästään selviämiseen eniten apua."
 

Että tästä lähdetään ja tähän toivon mukaan myös päädytään.

Onnea vaan vaalikoneisiin, hyvät äänestäjät.  Enemmän te onnea niissä tarvitsette kuin me ehdokkaat, mikäli aiotte todella valita oman ehdokkaanne vaalikoneväittämien mukaan. Paitsi että kyllähän mekin äänestämme - me vaan äänestämme yleensä itseämme, puhui hän vaalikoneessa viisaita tai ei.

Ja Helsingin kaupunki se vasta onnea tarvitseekin, jos vaalikoneiden kysymyksenasettelu määrittää sen, kuka meidän asioistamme täällä ensi vuonna päättää.

 
Viikonlopun olisi epäilemättä voinut käyttää ankaraan vaalityöhön ja edes siihen, että olisi juuri näin vaalikoneiden avautumisen kynnyksellä, tai siis juuri ennen sitä, askarrellut vaalisivunsa totaaliseen käyttökuntoon.

Ihminen vain valitsi toisin. Hän teki jotain paljon, paljon viisampaa.

Hän ilmoittautui Todellisuuden Tutkimuskeskuksen kaksipäiväiselle kurssille "Itsen suunnittelun perusteet".
Se oli ehkä viisainta, mitä ihminen on kaikkien lastensa ohella tehnyt, eli saanut lahjaksi.

 
En tiedä hienompaa sielunhoidon muotoa kuin vakava taidehöpöily. Kaikkien maailman powerpointsulkeisten, organisaatiokaavioiden, päätösesitysten, jahkailun, jossittelun ja jargonin vastapainosta pitäisi huolehtia paremmin kuin ihminen yleensä muistaa tehdä. Pelkkien runokirjojen aloittaminen ja keskenjättäminen ei auta.
Kaupungin Kielen pariin ajautuneen ihmisen on välttämätöntä ajelehdituttaa itsensä joskus, viimeinkin, kurssille, jossa opetellaan suunnittelemaan itselleen esimerkiksi käyttökelpoinen mielikuvitusystävä.

Tätä minä nimittäin tänäänkin tein ja eilen, kun olisi pitänyt puhua viisaita avaruudessa. Lämmin, lämmin kiitos Todellisuuden Tutkimuskeskukselle siitä, että pelastitte minut jälleen.

Tuossa se nyt istuu ja lohduttaa, uusi ystäväni.

Vaalikoneisiin vastaamisen aikana se tosin oli ihan hiljaa.

 
Aamulla tulee päivä, se pitää hoitaa. Pitää selviytyä asioista: huutavista lapsista, ilosta huutavista lapsista, riitelevistä lapsista, hienoista hiljaisista lapsista ja elämästä ylipäätään. Ja vaaleista, ilman rahaa. Ilman rahaa niistäkin.

Tiedotankin tässä välissä julkisesti boikotoivani Helsingin Uutisten vaalikonetta. En vastaa sen kysymyksiin lainkaan. Syynä tähän ei suinkaan ole kiire - josta ihminen kyllä selviää, onhan päiviin kytketty illoilla lisävarusteeksi yöt - vaan seuraavat lauseet, jotka on poimittu Lehtiyhtymältä saapuneesta vaalikonesähköpostikutsusta:

 
"Vaalikoneeseen vastaaminen on ilmaista. Ehdokkailla on kuitenkin mahdollisuus ostaa lisänäkyvyyttä vaalikoneen avulla. Nimen ja vastausten yhteyteen ehdokas voi ostaa (75e, sis. alv.) itselleen mm. kuvapaikan, lyhyen esittelyn itsestään sekä linkin omille netti- ja/tai Facebook-sivuilleen.

Ehdokas voi ostaa ja täyttää maksullisen ehdokaskortin samalla kun vastaa vaalikoneen kysymyksiin."


 
Eli siis: kunnallisvaaliehdokas saa nimensä ja vastaustensa lisäksi koneeseen mukaan kasvonsa ja linkin esim. vaalisivuilleen maksamalla siitä Helsingin Uutisille rahaa.

Muissa vaalikoneissa tämä kaikki tietääkseni on ilmaista.

Helsingin uutisten vaalikonetta siis käytetään välineenä vähävaraisten ehdokkaiden näkyvyyden vähentämiseen suhteessa niihin ehdokkaisiin, jotka maksavat vaalikoneeseen vastaamisesta. Ja koska Helsingin Uutiset on ilmaisjakelulehti, sen lukijakuntaan ja siten myös sen vaalikoneen käyttäjiin todennäköisesti kuuluu myös ehkä enemmän vähävaraisia ihmisiä kuin vaikkapa hesarin tilaajiin, näin voisin kuvitella. Ehkäpä juuri nämä ihmiset, nämäkin, voisivatkin arvostaa sitä, että kaikkien vastaajien naama ja nettiosoite olisi näkyvillä kukkaron keveysasteesta huolimatta.

Olisin minä voinut sen 75 euroa jostain tähän repäistä, tähänkin, repäistäänhän näissä vaaleissa rahaa muuhunkin johon varaa ei varsinaisesti ole.  En tosin vielä tarkkaan tiedä että mistä. Mutta minäpä en aiokaan osallistua tällaiseen pelleilyyn.

En halua olla mukana tukemassa sellaista demokratiaa, jossa päätöksentekijäksi voi päästä vain riittävällä varallisuudella, ja jossa tätä kehitystä alkavat omalla toiminnallaan tukea myös tiedotusvälineet. Siitä nimittäin syntyy yhteiskunta, jossa ymmärrys tulojen konkreettisesta vaikutuksesta ihmisen elämään siellä, missä asioista päätetään, väistämättä kapenee.

Että Helsingin Uutiset, kiitos vaan mutta ei kiitos. En halua maksaa teille siitä, että saan vastata kysymyksiinne, enkä myöskään halua vastata maksamatta, niin että olisin sitten se kasvoton ehdokas kasvokkaiden joukossa, sellainen, jonka vaalisivuille ei pääse koneestanne käsin vaikka teille tästä jotain maksaneiden sivuille pääsee.

Koska vaalikoneiden tulisi nimenomaan olla äänestäjiä varten. On äänestäjien asia asettaa ehdokkaansa mieleiseensä järjestykseen, olivat ne kriteerit sitten mitä hyvänsä.

Tiedotusvälineiden asia sen ei pitäisi olla.

Ehkä minulta jää tämän takia sitten joitain ääniä väliin. Voi hyvin olla. Kun ei niitä mielipiteitäni siellä yhdessä vaalikoneessa sitten lainkaan ole luettavissa eikä löydettävissä.

Sille vain ei sitten voi mitään.


 
Niin että se on nyt täytetty mikä on. Mukana kulkevan, monta vuotta muasta puuttuneen mielikuvitusystävänkin paikka on.

Aamulla voi päivä siis tulla, vaikka tulisikin vähän myöhässä. Tervetuloa vaan.







(Keskeneräisille vaalisivuilleni pääsee tästä. Yritän saada ne valmiiksi ensi viikon aikana.)