Taitaa olla asia loppunut. Ehkä joksikin aikaa.

Taitaa olla aika kiittää.

 

Kiitos Pipsa, erityiskiitos. Kiitos Mia, Ankka, Riina ja Anna, erityiskiitos teillekin sekä myöskin lapsillenne. Kiitos Mirka ja Hanna, ja muutkin kiltit kaverit.

Kiitos lapset ja joku mies, peruskiitos ja perusanteeksi. Elämä on.
 

Kiitos aurinko, jatka vaan. Kiitos pikkulinnut, että ymmärrätte koputella parvekkeen kaidetta kun siemenet ovat loppuneet kupista. Muuten emme ehkä tajuaisi.

Tänään ihminen istuu keittiössä ja tarkkailee pikkulintujen ymmärrystä. Illalla ihminen istuu television ääreen vaivautuneena, vähän kiemurrellen ehkä, ei muka yhtään jännitä.

Ehkä silti vähän. Kavereidenkin puolesta.

 

Huomenna se on ohi. Ja mikä siis,

niin. Sitä jännitetään television ääressä illalla vähän vaivautuneina.

 

Viimeisen kerran:

vaalisivuilleni pääsee tästä. Ja tästä lauseesta päästään huomenna, huomisesta päästään ylihuomiseen ja vaalimainoksista päästään pian,

kivempi on kävellä kadulla ilman.

 

Tervetuloa huominen, miten ikinä siellä ollaankin, ja missä.