Valtuutettu Virkkunen istuu valtuustosalissa.
Jotenkin täällä on, sitten kumminkin, tottunut olemaan. Tänään täällä ei, jostain kumman syystä, ole erityisen vaikea istua. Onkohan tästä syytä vetäistä johtopäätökseksi jokin huoli?
Valtuusto käy ensi valtuustokauden strategiaohjelman lähetekeskustelua.
Suuria linjoja, niitä kai pitäisi huitoa. Minä jätän ne tänään muille. Minulla on tiedossa yksi konkreettinen, iso ongelma, valtava oikeastaan, joka ensi valtuustokaudella pitäisi ratkaista.
Rahalla. Ja sillä, mihin sitä pitäisi laittaa, kun ei sentään ole ihan täysin myöhäistä, vaikka turhan myöhäistä kumminkin. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Puhuin siitä äsken seuraavaa:
"Hyvä puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut,
haluan kiinnittää ensi valtuustostrategian valmistelussa huomiota yhteen yksityiskohtaan, joka voi tuntua pieneltä mutta jonka vaikutus on itse asiassa hyvin iso, ja johon vihreiden ryhmäpuheessakin lyhyesti viitattiin, nimittäin rakennusten korjausvelkaan.
Helsinkiläisten koulujen kiinteistöjen korjausvelka on mittava. Kouluissamme on paljon sisäilmaongelmia, niitä ilmenee koko ajan lisää, ja välttämättömien peruskorjausten jono on pitkä ja pitenee uusien akuuttien ongelmien ilmettyä entisestään.
Koulujen korjauksia ei voi jättää tekemättä, ja ne nostavat opetustoimen tilakuluja jatkuvasti. Tilakulujen nousu syö opetustoimen budjettia ja uhkaa leikata opetukseen varattavia määrärahoja koko ajan enemmän. Tänä keväänä opetuslautakunnan suomenkielisen jaoston enemmistö on päätynyt esittämään opetustoimen raamin ylittämistä noin kymmenellä miljoonalla eurolla, jotta tuntikehystä ei tarvitsisi leikata. Koulujen tilakulut ovat nousseet suurin piirtein saman verran.
Helsinkiläisten alakouluikäisten koululaisten määrä on lähtenyt nousuun. Peruskoulu on lähipalvelu, ja sellaisena sen täytyy pysyäkin. Koulutiloista luopuminen ei siis enää ole mikään ratkaisu kiinteistökulujen hallintaan, etenkin kun kaupungin omistamat rakennukset täytyy pitää kunnossa joka tapauksessa, olivat ne sitten minkä hyvänsä hallintokunnan käytössä. Pienimpiä koululaisia ei myöskään voi lähettää sen pidemmille koulumatkoille kuin ennenkään.
Mielestäni tämä systeemimme, jossa opetustoimi joutuu valitsemaan, korjatako terveydelle haitallisia koulurakennuksia käyttökuntoisiksi vai laittaako ne rahat mieluummin opetuksen järjestämiseen, on järjetön. Rapistuneen tai uutta ilmanvaihtoa kaipaavan koulukiinteistön korjaaminen opetuksesta nipistämällä on älytöntä, mutta tähän joudumme menemään, mikäli pysymme nykyisessä systeemissämme jakaa hallintokunnille varoja.
Seinistä säästämisestä runoilu kesti tälläkin valtuustokaudella aikansa. Enää se ei kuitenkaan ole todellinen eikä kestävä ratkaisu siihen, että tilakulujen jatkuva kasvu uhkaa koulujemme opetuksen ja oppilaiden saaman tuen riittävää tasoa. Kaupungin lapsilla on oppivelvollisuus, ja kaupungilla on velvollisuus taata sekä heille että heitä opettaville aikuisille ja koulujen muulle henkilökunnalle koulurakennus, joka ei vaaranna heidän terveyttään. Meillä on Helsingissä jo nyt luvattoman monta sisäilmaongelmien takia sairastunutta opettajaa, joille ei enää tahdo löytyä kaupungista työpaikkaa, jossa he eivät oireilisi.
Siksi pidän välttämättömänä sitä, että ensi valtuustokauden strategiaohjelmaan kirjataan mm. opetustoimen kiinteistöjen korjausvelan kiinni kurominen ilman, että tästä aiheutuvat kulut on vähennettävä opetustoimen muista määrärahoista. Lasten määrän, erityisoppilaiden ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrän koko ajan kasvaessa myös tarve opetukseen satsaamiseen kasvaa.
Rapistumaan päästetty koulu ei ole oppilaiden syy. Siksi se ei saa myöskään vaikeuttaa heille annettavan opetuksen eikä heidän tarvitsemansa tuen saamista.
Kiinteistölautakunnan mukaan Tilakeskuksen hallinnoiman rakennusomaisuuden korjausvelka kasvaa ensi valtuustokaudella keskimäärin noin 30 milj. euroa vuodessa, mikä johtaa ennakoimattomien korjausten lisääntymiseen. Lautakunnan mukaan (ja seuraava on suora lainaus)
"vahingot ja niiden kerrannaiskustannukset käyttökielloista, väistötiloista ja käyttäjien terveysriskeistä kasvavat ja hankkeiden toteutukset siirtyvät. Haasteena on hallintokuntien tarpeisiin tarjotun rakennusomaisuuden käyttöarvon säilyttäminen siten, ettei tulevaisuudessa jouduta tarpeettomiin lisäinvestointeihin vuosia jatkuneiden ali-investointien vuoksi. "
Olen siis sitä mieltä, että Helsingin on ensi valtuustokaudella tehtävä periaatepäätös, jonka mukaan mm. koulujen kiinteistöjen kunnostamiseen tehdään valtuustokauden aikana sellainen mittava ja riittävä lisäpanostus, joka vähentää olennaisesti niiden korjausvelkaa ja sitä myöten myös seuraavien valtuustokausien turhia lisäinvestointeja ilman, että opetus ja oppilaiden saama tuki vaarantuvat.
Tämän kauden strategiaohjelmassa mainituksi "maailmanluokan innovaatiokeskukseksi" ei päästä vain sillä, että koulurakennukset kunnostetaan vimpan päälle ja uusille asuinaluille rakennetaan hienoja kouluja. Resursseja täytyy riittää myös siihen, mitä niissä rakennuksissa oikeasti tehdään. Rakennus on puite. Sen kunnossapito ei saa vaarantaa sen sisältöä, sitä toimintaa jota varten rakennus alun perin on pantu pystyyn."
Tässä kohtaa neljä minuuttia tuli täyteen, joten loppuosa puheesta jäi pitämättä - pidän sen siis vain tässä:
"Lisäksi toivoisin, että ensi valtuustostrategiassa lakattaisiin kokonaan höpisemästä siitä maailmanluokan innovaatiokeskuksesta, jossa harva meistä tavallisista helsinkiläisistä oikeasti tuntee asuvansa. Moni meistä tuntee asuvansa kalliissa ja ruuhkaisessa kaupungissa, jossa omat lähipalvelut ovat tämän tästä uhattuina.
Ensi valtuustokaudella Helsinki voisi keskittyä tekemään hyvää kaupunkia omille asukkailleen, ei vain joillekin kuvitteellisille ulkopuolisille, jotka sen strategiaa ehkä joskus lukevat, vaikka todennäköisimmin sitä tuskin lukevat hekään.
Kiitos."
Että tätä tänään. Täällä. Asukkaiden kuulemisesta täällä on jaksettu jauhaa tämän kauden aikana jo kyllästymiseen asti. Ei jauheta siitä siis enempää, sillä,
hyvä Helsingin asukas, Helsinki uhoaa nyt kuulevansa sinua, kyllä, sinuakin, ensi valtuustokauden strategiaohjelman valmistelussa. Heti ensi maanantaista lähtien.
Mene ihminen kertomaan kaupungille, minkä sortin innovaatiokeskuksessa oikeasti haluat asua:
www.hel.fi/vaikutahelsinkiin
Mutta älä hyvä ihminen yritä vaikuttaahelsinkiin ennen ensi maanantaita, ettei sinulle käy niin kuin minulle, kun yritin katsoa, millä lailla asukkaita tällä kertaa aiotaan kuulla:
"Sivu on väliaikaisesti poissa käytöstä, tai sivua ei ehkä enää ole, tai sivun osoite on väärin."
Okei, okei. Jännittävää. Odotetaan siis maanantaihin, eikö niin, sillä silloin selviää, millä lailla kaupungin koneet ensi viikolla toimivat.
Odotellessani yritän päästä takaisin valtuutettujen kokousjärjestelmään, joka heittää valtuutetun kokousjärjestelmästä ulos aina kun tämä kehtaa piipahtaa kahvilan puolella. Sen jälkeen järjestelmällä on tapana ilmoittaa, että se yrittää nyt palauttaa valtuutetun sisään järjestelmään kaksikymmentä kertaa, ja kahdenkymmenennen kerran jälkeen järjestelmä aina pahoittelee epäonnistumistaan yhtä ystävällisesti.
Kiitos. Toivon että ensi valtuustokaudella keskitytään johonkin muuhun kuin sähköisen kokousjärjestelmän kehittämiseen. Se on nyt jo niin kehittynyt, että valtuutettua vähän jo huimaa, ja pelkään pahoin että kaikki lisäkehitys tulee sulkemaan kaikki valtuutetut ulos kokouksesta lopullisesti.
Kommentit