Aurinko paistaa Helsinkiä.

Eräällä helsinkiläisellä, tahmealla parketilla istuu ihminen. Hän on ajattelevinaan. Aurinko paistaa tahmeaa parkettia, ajatukset harhailevat.

Aamulla pienestä sängyn alla pidettäväksi tarkoitetusta liinavaatelaatikosta on löytynyt nukkumasta kaksi pientä tyttöä toisiinsa käpertyneinä. Kolmas on sukinut pitkät hiuksensa, laittanut niihin pinnin, vetänyt farkut jalkaan, ajanut pyörällä omiin hommiinsa, hiukset hulmuten, kahvikuppi kädessä.

Muita lapsia ei enää kotona asu. Muut lapset asuvat muualla, toinen omassa kodissaan, toinen taivaalla lintujen hommissa.



Tähän aikaan kunnallisvaalivuotta kaupunginvaltuutetulla tulisi olla räväkkä mielipide kaikesta, mikäli mielii jatkokaudelle. Pitäisi hankkia itselleen näkyvyyttä. Pitäisi ottaa kantaa ties mihin, muistutella itsestään: olen hyvä tyyppi.

Jotkut politiikkaan ja sen pörhistelyyn vähän väsähtäneet tekevät sen mieluiten neljällä isolla kirjaimella: EVVK.

 

Panin merkille, kylläkin, sen, ettei Helsingin kaupunginhallituksen enemmistö puoltanut Guggenheim-säätiön kanssa tehtäväksi esitetyn sopimuksen hyväksymistä. Hyvä niin. Aiheesta aikapäiviä sitten esittämiini kysymyksiin en ainakaan minä saanut koskaan mitään tolkullista vastausta, sellaista siis, joka olisi tyydyttänyt. Minua siis.

Itse päätöksenteon ympärillä sattui ja tapahtui. Julkisuuteen se kaiketi näyttäytyi sekapäisenä suhmurointina, ehkä, en tiedä. Sattuuhan tuota, ja eniten silloin kun tapahtuu.

Siihen minä en sano muuta kuin että oma mielipiteeni Guggenheimin tulosta Helsinkiin meille esitetyin ehdoin oli tammikuun puolesta välistä asti ensin sopimuksen järkevyyttä kohtaan epäileväinen, ja kun näin - viimein - varsinaisen aiesopimuksen, kantani sen hyväksymiseen oli kielteinen. Eikä kannallani ole mitään tekemistä minkään muun asian kanssa, minulla kun ei ole tapana niillä kannoillani käydä kauppaa. Että se siitä, ja itse asiasta sitten:


painavin perusteluni kielteiselle kannalleni löytyy suoraan hyväksytyksi esitetystä aiesopimuksesta:



"(20] Guggenheim Helsinki -säätiöllä on hallitus ja valtuuskunta. Sekä Helsingin kaupunki että Guggenheim nimeävät edustajiaan Guggenheim Helsinki -säätiön hallitukseen ja valtuuskuntaan.

[21] Hallitus on Guggenheim Helsinki -säätiön päättävä elin. Hallituksen puheenjohtajan ja kolme muuta jäsentä nimeää Helsingin kaupunki, ja varapuheenjohtajan ja kaksi muuta jäsentä nimeää Guggenheim. Jäljempänä mainittuja poikkeuksia lukuunottamatta hallitus tekee enemmistöpäätöksiä. Jotta hallitus on päätösvaltainen, vähintään puolet hallituksen jäsenistä on oltava läsnä siten, että läsnä on vähintään yksi Helsingin kaupungin nimeämä ja yksi Guggenheimin nimeämä jäsen.

[22] Päätös seuraavissa asioissa edellyttää, että sitä kannattaa enemmistö Helsingin kaupungin nimeämistä hallituksen jäsenistä ja enemmistö Guggenheimin nimeämistä hallituksen jäsenistä:

􀁸 Museonjohtajan, varajohtajan, hallintopäällikön, näyttelykokoelmapäällikön ja taidekasvatuspäällikön sekä vastaavantasoisen henkilökunnan rekrytointi, palvelussuhteeseen ottaminen ja palvelussuhteen päättäminen

􀁸 Lisenssisopimuksen, ohjelma- ja hallintosopimuksen ja, siltä osin kuin säätiö tulee sopimusosapuoleksi, rakennuttamisvaiheen sopimuksen hyväksyminen ja päättäminen Guggenheim Helsinki -säätiön puolesta"



Eli siis: käytännössä Guggenheim Helsinki -säätiö ei olisi tehnyt yhtäkään merkittävää päätöstä pelkällä hallituksen enemmistöllä, joka Helsingin kaupungin nimeämillä jäsenillä olisi ollut. Merkittäviin päätöksiin olisi tarvittu myös ääni vähintään kahdelta kolmesta Guggenheimin nimeämästä jäsenestä.

Suomeksi: käytännössä vain kahdella Guggenheimin nimeämällä jäsenellä olisi ollut valta kaataa esitykset, joita neljä Helsingin kaupungin nimeämää jäsentä olisi kannattanut, hallituksen kokoonpanon ollessa yhteensä seitsemän jäsentä.

Erikoista demokratiaa. Enemmistö päättää periaatteessa, ei käytännössä. Kätytännössä sen olisi tässä asiassa voinut tehdä vähemmistö, kaksi seitsemästä.

Minua kummastutti se, ettei julkisuudessa käytävässä Guggenheim-keskustelussa (siltä osin kuin minä sitä ehdin seurata) nähty tätä minään ongelmana, vaan hankkeen vastustajat haluttiin leimata ulkomaalaisvastaisiksi , itseensä käpertyviksi kulttuurin ja kaiken uuden vastustajiksi.

Itse en millään muotoa vastusta Guggenheim -museoita. En ymmärrä, mitä ihmettä minulla edes voisi olla niitä vastaan, kun en ole koskaan edes käynyt yhdessäkään. Minulla ei ole niistä mitään pahaa sanottavaa. Sen sijaan en kannata Guggenheimin kanssa tehtäväksi esitettyä sopimusta, koska se on mielestäni Helsingin kaupungin kannalta täysin järjetön.

Että tällaista kulttuurin vastustamista tällä kertaa. Olen saanut tämän johdosta kuulla olevani mm. selkärangaton populisti, minkä lisäksi on ihmetelty, miksi ihmeessä en vastusta myös Helsingin kaupunginteatteria ja kaupunginorkesteria?

Mitähän tuohon vastaisi, en keksinyt mitään järkevää. Päätin olla hiljaa, etten tulisi vahingossa vastustaneeksi vielä koko maailman kaikkea kirjallisuuttakin.

Sen sijaan ihmettelen, edelleen, ja tässä myös edelleen näin jälkikäteen ääneenkin sitä, miksi Helsingin kaupunginjohtajan esityksessä Guggenheim-Helsinki -museon perustamisesta yllä lainaamaani kohtaa aiesopimuksesta oli referoitu seuraavasti, ote on kaupunginhallituksen esityslistalta 2.5.2012:


 

"Säätiöllä on hallitus ja valtuuskunta.

Säätiön hallitus koostuu Helsingin kaupungin ja Solomon R. Guggenheim -säätiön nimeämistä hallituksen jäsenistä. Helsingin kaupunki nimeää säätiön hallituksen puheenjohtajan ja kolme jäsentä hallitukseen. Solomon R. Guggenheim-säätiö nimeää varapuheenjohtajan ja kaksi hallituksen jäsentä.

Säätiön hallitus tekee päätökset tavanomaisessa päätöksentekojärjestyksessä (yksinkertainen enemmistö) alla mainituin poikkeuksin. Erikseen määritellyissä asioissa, joita ovat museon johtajan, varajohtajan ja eräiden johtavien toimihenkilöiden valinta ja erottaminen sekä Guggenheim Helsinki -museon jäsenyyttä kansainvälisessä Guggenheim-museoverkostossa koskevien sopimusten hyväksyminen, päätöksenteko edellyttää, että enemmistö kaupungin nimeämistä jäsenistä ja enemmistö Solomon R. Guggenheim -säätiön nimeämistä jäsenistä kannattaa esitystä."



Tässä tekstissä mainituista "allamainituista poikkeuksista" ovat unohtuneet pois ne aiesopimukseen kirjatut "lisenssisopimuksen, ohjelma- ja hallintosopimuksen ja, siltä osin kuin säätiö tulee sopimusosapuoleksi, rakennuttamisvaiheen sopimuksen hyväksyminen ja päättäminen Guggenheim Helsinki -säätiön puolesta".

Ehkä ladontavirheen takia?


Tästä minä olisin toivonut julkista keskustelua. Tähän olisin toivonut esimerkiksi Helsingin Sanomien aiheesta uutisoidessaan, tai ehkä pikemminkin mielipidekirjoituksia kirjoitellessaan, tarttuvan.

Mutta kun ei. Itse sopimus tuntui olevan, sopimuksen solmimisesta päätettäessä, jonkinlainen sivuseikka. Mielikuvat ovat tärkeämpiä. Ja terve, sopimuksen lukemisesta syntynyt kriittisyys, sehän on tietenkin "kulttuurin raivokasta vastustamista".

Minua ei oikeasti yhtään harmita, ettei Helsingin kaupunginvaltuusto päässyt keskustelemaan tästä asiasta. Me olemmekin tuottaneet tällä valtuustokaudella mielestäni ihan riittävästi asiantuntevaa materiaalia YouTubeen koko maailman iloksi.

 

Jos joku haluaa, vielä näin jälkikäteen, pölyn pääosin laskeuduttua, oikeasti tutustua siihen, mistä Guggenheim- asiassa Helsingissä vapun jälkeen todellisuudessa päätettiin, kaupunginhallituksen vapunjälkeinen esityslista aiesopimuksineen päivineen löytyy tästä.

Ensi vappua odotellessa minä mietin, haluaisinko enää ensi vuonna olla kaupunginvaltuutettu. En ole edelleenkään oppinut nauttimaan politiikasta, mutta toisaalta: tilanne viime vaaleista ei ole minun osaltani muuttunut. Olen edelleen huolissani niistä arvoista, jotka helsinkiläistä päätöksentekoa ohjaavat.

Ja vieläpä, nyt tätä touhua kolme ja puoli vuotta seurattuani, vielä entistäkin enemmän.


Kiitos aurinko, jatka samaan malliin. Minä jatkan nyt tässä lämpimällä parketilla muita juttuja, ja lopuksi terveiset kaikille, jotka ovat ajatelleet hakea määräaikaisia opettajan paikkoja Helsingissä tällä viikolla: tehkää se. En ollut ensinkään ajatellut leikata niitä kesäajan palkkoja. Enkä ole ainoa.