Syksyn ensimmäinen kaupunginvaltuuston kokous.


Uusi sähköinen kokousjärjestelmä. Sori mutta se on, ainakin näin ensi alkuun, vitsi. Se heitti monta valtuutettua ulos järjestelmästä kesken kokouksen, ja minun koneessanihan esityslistoja ei oikeastaan voi lukea. Paitsi netistä. Uusi viiden miljoonan euron kokousjärjestelmä ja vain siksi, että valtuutetut, jotka haluavat säilyttää järkensä, lukevat esityslistat netistä.


No ei siitä sen enempää, tällä kertaa. Toisella kertaa enemmän, toisessa elämässä ehkä. Valtuustosalissa oli vaihtunut myös näköjään istumajärjestys.


Valtuutettu Virkkusta oli siirretty metrin verran vasemmalle, puheenjohtajasta päin katsottuna.


En pane lainkaan pahakseni, ja loput rivien välistä, olkaa hyvät.



Oli meillä siellä muutakin. Käsittelimme mm. ihmisten elämiä, välillisesti ainakin. Parista asiasta tuli pari asiaa, ensimmäinen sopimuskoulujen kanssa tehtyjen sopimusten uudistamisesta:




Kiitos puheenjohtaja,

nyt päätettävänä oleva sopimusten uudistaminen ole mitenkään yksinkertainen eikä
mustavalkoinen asia. Siihen, kuka saa päättää sopimuskoulujen oppilaaksiotosta ja kuka
ei, ja mihin se vaikuttaa ja mihin ei, on monta näkökulmaa. Kaikkia näkökulmia ei tässä
asiassa voi ottaa huomioon samaan aikaan, on valittava omansa.

Kaupunginhallitus kehotti viime vuonna opetuslautakuntaa jatkamaan koulujen tilojen
ylikapasiteetin purkamista siten, että tarkasteluun otetaan kaikki kaupungissa
sijaitsevat koulut. Nyt meille tuodussa esityksessä on kyseessä neuvottelukompromissi,
jossa sopimuskoulut tarjoutuvat itse vähentämään oppilaspaikkojaan kaupungin
oppilasmäärän laskemisen takia.

Periaatteessa tämä on mielestäni sopimuskoulujen taholta asiallinen vastaantulo, jota
kyllä arvostan eleenä. Käytännössä nyt sopimusluonnokseen kirjattu oppilaspaikkojen
vähennys vain on mielestäni turhan pieni, kun se suhteutetaan ennustettuun oppilasmäärien
vähenemiseen näiden koulujen oppilaaksiottoalueilla.

Itselläni ei ole mitään tarvetta tieten tahtoen vaikeuttaa sopimuskoulujen elämää.
Arvostan niiden toimintaa siinä missä kaupungin omienkin koulujen. Vastakkainasettelu
sopimuskoulujen ja kaupungin koulujen välillä on turhaa, monet sopimuskoulua käyvien
oppilaiden perheet eivät välttämättä edes miellä lastensa käyvän yksityiskoulua. On
kuitenkin tosiasia, että mikäli sopimuskoulujen ei tarvitse sopeuttaa oppilaspaikkojansa
oppilasmäärien laskun mukaisesti, paine supistaa kaupungin omien koulujen paikkoja kasvaa
suhteessa enemmän. Mielestäni se ei ole reilua eikä oikein, vaan asettaa kaupungin
opetuksen tarjoajat ja myös oppilaat eriarvoiseen asemaan. Syytä tälle en pysty itselleni
perustelemaan.

Tämän sopimusluonnoksen hyväksymisellä olisimme omalta osaltamme vaikuttamassa siihen,
millaisia edellytyksiä kaupungin kaikilla kouluilla on toimia jatkossa, halusimme tai
emme. Sopimusluonnoksen hyväksyminen voi myös vaikuttaa omalta osaltaan ainakin jonkin
verran siihen, että haasteellisimpia oppilaita on jatkossa kaupungin kouluissa suhteessa
enemmän.

Olen monesti kuullut tämän sopimuskouluasian tiimoilta väitteen, jonka mukaan tällä
päätöksellä ei ole todellista vaikutusta kaupungin koulujen segregaatioon, ja että siihen
vaikuttavat aivan muut asiat.

Olen osittain eri mieltä, osittain samaa. Tällä päätöksellä ei pureta jo alkanutta
segregaatiota eikä koulujen eriytyminen pysähdy sillä, että tämä sopimusluonnos jätetään
hyväksymättä. Segregaatio ei pysähdy tai lakkaa olemasta yksittäisellä toimenpiteellä. Se
on monen eri tekijän summa.

Nyt käsittelyssä oleva asia on kuitenkin yksi niistä pienistä tekijöistä, jotka siihen
vaikuttavat. Tätä mieltä minä olen, enkä ymmärrä miksi se pitäisi sivuuttaa. Siksi en
valitettavasti voi olla hyväksymässä sopimusluonnosta, jolla näen yhteyden koulujemme
segregaation kiihtymiseen, vaikka meidän päin vastoin tulisi päättäjinä toimia niin, että
se vähenisi.

Helsingin suurimpia ongelmia ei tällä hetkellä mielestäni ole valinnanvapauden vähyys.
Vapaa hakeutumisoikeus ei ole uhattuna, eikä se olisi uhattuna silloinkaan, jos
sopimuskoulut vähentäisivät oppilaspaikkatarjontaansa nyt aiottua enemmän, sillä
oppilasmääräthän vähenevät. Paljon suurempi ongelma on kasvava määrä perheitä, joilla ei
ole edellytyksiä tai todellista mahdollisuutta valita.

Haasteellisia kouluja lienee kaupungin omien koulujen joukossa enemmän kuin
sopimuskoulujen joukossa, mikä johtunee yksinkertaisesti niiden sijainnista kartalla.
Siten kaupungin omien koulutilojen suhteellisesti isompi karsiminen koskee eniten juuri
heikommassa asemassa olevia oppilaita, esimerkiksi erityisoppilaita, sekä heitä, joiden
perheissä kouluvalinta ei ehkä niinkään ole valinta.

Opetuslautakunnan jäsenenä katson olevan velvollinen miettimään tätä asiaa koko kaupungin
ja sen kaikkien koulujen, en vain sopimuskoulujen ja niiden autonomian kannalta. Tämä ei
poista sitä tosiasiaa, että ymmärrän kyllä myös sopimuskoulujen näkökulman.
Sopimuskouluilla on omaansa oikeus enkä halua väheksyä sitä, mutta sopimuskoulujen
edustajilla, toisin kuin meillä poliittisilla päättäjillä, ei olekaan velvollisuutta
katsoa asiaa koko kaupungin kannalta.

Kaikkia kaupungissa sijaitsevia kouluja pitäisi kohdella yhdenvertaisesti. Kun
oppilasmäärät laskevat ja sitä myöten paine karsia oppilaspaikkoja kasvaa, sitä
karsimista ei mielestäni saisi kohdistaa pääosin vain sinne, jossa isompi osa oppilaita
on taustansa tai tilanteensa puolesta muita keskimäärin heikommassa asemassa. Se ei vain
ole reilua.

Tästä näkökulmasta käsin kannatan valtuutettu Pajamäen tekemää vastaesitystä.


Lopuksi haluaisin kiinnittää valtuutettujen huomion listatekstiin. Siellä
mainitaan seuraavaa:

”Khn ehdotus Kvstolle uusiksi sopimuksiksi on opetuslautakunnan esittelijän esityksen
mukainen.” (lukijoille tiedoksi: kh on kaupunginhallitus, kvsto kaupunginvaltuusto)

Minun järkeni mukaan tämä ei pidä paikkaansa. Opetuslautakunnan esittelijän ehdotus oli
sivistystoimen johtajan esityksen eli valtuutettu Pajamäen vastaesityksen mukainen.

Kaupunginhallituksen esitys meille ei siis ole opetuslautakunnan esittelijän esityksen
mukainen.



Että semmoista meillä tänään. Äänestyksessä kaupunginhallituksen pohjaesitys voitti, jäin vähemmistöön. Enemmistö päättää, niinpä siirryttiin seuraavaan asiaan, Ala-Malmin peruskoulun lakkauttamiseen ja Nurkkatien ala-asteen ja Puistolan ala-asteen hallinnolliseen yhdistämiseen:




Hyvä puheenjohtaja ja muut,

tulin nyt tänne eteen paitsi perustelemaan, myös pahoittelemaan.

Olen opetuslautakunnassa kannattanut Ala-Malmin peruskoulun lakkauttamista, en suinkaan
siksi, että se olisi minusta hauskaa, vaan siksi, että Malmi kuuluu niihin alueisiin,
joilla oppilasmäärien väheneminen ei ole sieltä kyseenalaisimmasta päästä.
Oman lyhyen lautakuntakauteni aikana tämä Malmin suunnalle esitetty koulun lakkautus sen
sijaan on perusteltu paremmin kuin aiemmat, joita en ole kannattanut.

Itselleni suurin syy kannattaa tätä lakkautusta on se, ettei se juurikaan vaikuta
nuorimpien oppilaiden koulumatkaan. Vieressä sijaitsevalla Hietakummun  ala-asteella
toimivat nyt luokat ensimmäisestä neljänteen, Ala-Malmin peruskoulussa tähän asti
toimineet viides ja kuudes luokka-aste siirtyvät Hietakumpuun.  Siten Hietakummun
oppilaat saavat jatkossa käydä koko ala-asteensa samassa koulussa.

Yläasteikäiset joutuvat valitettavasti jatkossa kulkemaan pidempää koulumatkaa, mutta
heillä on siihen kuitenkin alakouluikäisiä paremmat edellytykset, kun kulkeminen
liikenteessä on sujuvampaa. Oppilasmäärien väheneminen kuitenkin koskee eniten juuri
yläasteikäisiä. Tähän nähden esitys lakkauttaa tyhjenemään päin oleva 5.-9.-
luokkalaisten koulu on minusta järkevämpää kuin  se, että esitettäisiin kokonaisen
ala-asteen lakkauttamista tilanteessa, jossa tiedämme että kaupungin päiväkotien ovista
ja ikkunoista kuitenkin lappaa sisään pikkuväkeä enemmän kuin kukaan on osannut odottaa.

On selvää, että mikäli jostain koulutilasta Malmilla ei nyt luovuta, kaikki lähialueen
koulut joutuvat lähivuosina elämään epävarmuudessa, koska kaupunginhallitus on kehottanut
purkamaan tilojen ylikapasiteettia ja oppilasmäärien väheneminen Malmilla päin näyttää
selvältä. Kaikki koulut toivovat työrauhaa ja itse sen jo niille kaikille soisin.
Vuosittaiset lakkautusesitykset, joita ensin torpataan ja sitten muodossa tai toisessa
toistetaan, väsyttävät kaikkia.

Ala-Malmin peruskoulun oppilasmäärä on jo nyt selvästi laskusuunnassa, ja koulun tiloille
löytyisi järkevää uutta käyttöä joko ammatillisen opetuksen  kipeästi kaipaamana
lisätilana tai yhtä kipeästi kaivattuna muiden koulujen remontinaikaisina väistötiloina.
Varmasti tämänkin takia opetuslautakunta oli päätöksessään Ala-Malmin peruskoulun
lakkauttamisesta yksimielinen.

Pahoittelen Ala-Malmin peruskoulun lakkauttamisen koulun henkilökunnalle ja oppilaille
aiheuttamaa turhautumista ja mahdollisia hankaluuksia. Mikäli päädymme täällä tänään
koulun lakkauttamiseen, toivon kuitenkin että koulutyö heidän uusissa kouluissaan ja
työyhteisöissään lähtisi alkuun hyvin, ja että sen jälkeen heille kaikille suotaisiin
uusissa kouluissaan mielekkään koulutyön mahdollistava työrauha.

Nurkkatien ala-asteen ja Puistolan ala-asteen osalta sanottakoon tässä nyt vain, että
koulujen hallinnollisessa yhdistämisessä en näe suurta ongelmaa. Koulujen tilanteeseen ja
siihen, onko niissä väljyyttä vai ei, palataan opetuslautakunnan päätöksen mukaisesti
vuonna 2014. Hallinnollinen yhdistäminen ei mielestäni ole vielä automaattinen kuolinisku
millekään alueen nykyisistä kouluista. Mikäli vuonna 2014 alueella on selvä tarve
niinsanotusti luopua joistain tiloista, se voidaan tehdä, ja mikäli ei ole, sitä ei minun
ymmärtääkseni tarvitse tehdä. Hallinnollinen yhdistäminen sinällään ei tähän vielä pakota.

Itse ymmärrän hyvin huolen Nurkan monitoimitalon kohtalosta. Hyvin toimivan
koulu-leikkipuisto-kirjasto -yhdistelmän hajottamiseen pitäisi mielestäni olla erittäin
hyvät perustelut. Siksi suhtaudunkin Nurkan tiloista luopumiseen erittäin epäilevästi.




Tässä olivat perusteluni kannattaa Ala-Malmin peruskoulun lakkauttamista. Pyydän tässä, pahasti myöhässä, anteeksi kaikilta niiltä ihmisiltä, jotka lähestyivät minua aiheesta sähköpostitse viime keväänä, ja joille en koskaan ehtinyt vastata.


Olisi pitänyt ehtiä. En vain ehtinyt. Minulla ei ollut voimia silloin kun oli aikaa, eikä aikaakaan kovin usein.


Huono syy, mutta tosi.



Syksy on tullut.


Ei tämä hassumpi ole. Ei tämän hassumpi. Väsyttävä, turhauttava,


ja toisinaan myös jotain muuta ehkä.


Se jää nähtäväksi.