Olkalaukku, salkku, kaksi pientä muovikassia ja muu asu.


Olkalaukku:

housuvaippa, pyyhe, hammastahna, lompakko, avaimet, Möller Omega3 Pikkukalat -paketti (vitamiineja lapset kyllä saavat vaikka ruokaa ei kukaan muistaisikaan tehdä), kaksi tumpunpidikettä, kyniä, kuitteja, ruisleipää, Sanna Vesikansan vaalimainoksia, helmiäispinni, katkoteippirulla, kalenteri, vahaliitu, kimaltava rannekoru, auton avain, messulippuja, muistitikku, muistiinpanoja, kaulaketju, pieni muovinen muovijäniksen ruokakuppi.


Salkku:

tietokone, virtajohto, kurssikansio, ikivanha Voima -lehti, lukematon.


Kaksi pientä muovikassia:

kaksi rullaa maalarinteippiä, puoli litraa vesijohtovettä, puoli litraa uutuusjogurttia, villahattu, romaani ja runokirja, luetaan vielä.


Muu asu:

kumisaappaat, sadetakki, sadetakin alla kainalosta revennyt nukkaantunut villakangastakki, itse neulottu kaulahuivi, farkut joihin mahtuu koko takamus mutta kengurupussista vain puolet, eiliset sukat, likaantunut kuuden sentin juurikasvu poninhännällä, mekko jonka rinnuksilla jogurttia ja olkapäällä lapsen räkää. Sää: aurinkoinen. Peseydytty: eilen.


Ei ehdolla eduskuntavaaleissa, taivaan kiitos.



Perheenäiti istuu kaikkine välineineen kurssilla yllään muu asu. Päivän aiheena on markkinointi. Perheenäiti kuuntelee valikoiden, hänellä on korvissa synnynnäiset filtterit. Niiden läpi on juuri päässyt lause


 

jokainen meistä saa joka päivä neljä tuhatta mainossignaalia.


Näinä päivinä, vaalien alla, ehkä jopa hiukan enemmän.


Perheenäiti käveli tänään kadulla eduskuntavaaliehdokas Sanna Vesikansan kanssa ja sujautteli vastaantuleville lastenvaunujen työntäjille tämän mainoksia. Mainosten sujauttelu on epämiellyttävää. Perheenäiti ei tekisi sitä, ellei tarkoitus olisi hyvä, ja ehdokas. Ehdokas Vesikansan asu oli hiukan perheenäidin asua vakuuttavampi, se näytti aivan ehjältä ja oli puhdas. Perheenäiti ja ehdokas Vesikansa keskustelivat kutakuinkin siitä, kumpi omistaa enemmän Prisman tarjouslaarista hankittuja vaatteita. En kerro kumpi voitti.


Kävellessään perheenäiti katseli vastaantulevia, isommalla rahalla laadittuja vaalimainoksia.


Ne eivät enimmäkseen olleet kovin kiinnostavia - paitsi joiltain osin. Kiinnostava osuus on ne mainokset, joissa esiintyy joku helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu tai lautakunnan jäsen, jonka äänestyskäyttäytymistä ja puheenvuoroja valtuutettu Virkkunen on reilut kaksi vuotta seurannut.

Vaalimainonta on kiinnostavaa. Sillä ei aina ole suurta yhteyttä tosielämään.

Joku, joka ei juuri koskaan jossain lautakunnassa avaa suutaan tehdäkseen millekään asialle juuri mitään, saattaa olla isossa mainoksessa uhoamassa ties mitä, tiukkaa otetta, muutosta ja räjähtävää asennetta. On sääli ettei niihin mainoksiin kuulu lakisääteisenä osuutena lista aiheesta lautakunnissa tai valtuustossa käytetyistä puheenvuoroista tai aiheesta tehdyistä aloitteista. Joihinkin isoihin mainoksiin jäisi vallan paljon tilaa.

Perheenäidillä on kaupungilla näinä päivinä erityinen suosikkimainos. Se herättää hänen äidinvaistonsa. Sen sanoma on silkkaa höpinää, perheenäiti tietää tasan tarkkaan kuinka aktiivinen toimija mainoksen ehdokas kaupungin päätöksenteossa oikeasti on. Perheenäitiä aina hiukan hymyilyttää kun hän kulkee sen valtavan ison mainoksen ohi.


On pakko hymyillä, kun tietää. On pakko, vaikka surettaa. Valtaosa ohikulkijoista ei tiedä. Ehdokas saa varmasti paljon ääniä.


Ja voihan olla, että eduskuntaan päästessään hän äkkiä tosiaan ryhtyykin uhoamisen sijaan tositoimiin. Sittenkin. Sehän on täysin mahdollista.



Tämä on vaalimainos. Minulle ei makseta tästä mitään. En saa tästä itse muuta kuin hyvän mielen. Tämä on silkkaa kaveriapua:


tästä linkistä pääsee lukemaan kaupunginvaltuutettu, sosiaalilautakunnan jäsen Sanna Vesikansan (vihr) Helsingin kaupunginvaltuustossa tällä valtuustokaudella tekemät valtuustoaloitteet:


http://www.sannavesikansa.fi/politiikka/valtuusto/


Ne ovat tekoja, teon yrityksiä edes. Minusta ne kertovat enemmän kuin yksikään räjähtävä väite yhdessäkään kuuden tuhannen euron mainoksessa.

Sääli että teot eivät ole se asia, joista me saamme päivittäin ne neljä tuhatta singaalia. Teot eivät ratkaise vaaleja. Luulot, pelot, aiheeseen suoraan liittymättömät mieltymykset, mielikuvat ja sää ratkaisevat vaalit.


Ajatelkaa sitä seuraavan kerran kun kävelette eduskuntatalon ohi, mutta älkää liian kauaa. Siitä tulee pikkuisen paha mieli.


Ennakkoäänestys alkaa huomenna.