Perheenäiti lähti puolison ja pikkuväen kanssa juhliin. Hän laittoi hajuvettä. ”Tuoksuupa hyvältä hajulta”, päällikkö kommentoi kiinnostuneena.

Juhlissa päällikkö ja pahnanpohjimmainen tanssivat yhdessä serkkunsa kanssa. Se näytti ihanalta.

Perheenäidin lapset ovat hyviä juhlimaan.  Se kai voittaa kotiolot.

 

Kotiolot ovat kumminkin ihania. Perheenäiti istuu keittiön kotioloissa ja tunnelmoi tukisukkahousut jalassa. Tukisukkahousut ovat ihania. Keski-ikä ei pakota jalkoja eivätkä suonikohjut jomota.

Perheenäidin puoliso ja pikkuväki nukkuvat. Heitä väsyttää, he ovat olleet niin toimeliaita. Pikkuväki on tanssinut, pikkuväki on laulanut, pikkuväki on laittanut keittiön hyrskyn myrskyn, pikkuväen valkoinen tukka on mennyt tahmeaksi pienen ihmisen hiestä. ”Onpas tämä keittiö hyrskyn myrskyn!” päällikkö on todennut lopuksi, ylpeänä. Pienen ihmisen toimelias hiki tuoksuu hyvältä hajulta. Ihana mies on virnistänyt sohvalla pitkät nukkaiset tekokuitukalsarit jalassa. Ikkunassa palaa paperitähti, palaa ilman tulta. Paperitähti on ihana.

 

Jossain kohtaa tämä elämä kääntyi näin ihanaksi. En tiedä tarkalleen missä kohtaa, mutta tekisi mieli tietää. Tekisi mieli merkitä se paikka karttaan. Että osaan sinne takaisin, sitten kun taas eksyn.