Perheenäiti istuu keittiössä. Musiikki soi, sormivärit sotkevat.

 

Yöllä perheenäiti valvoi ja surffasi netissä. Häntä alkoi äkkiä kiinnostaa helsinkiläinen golf. Ihmisellä on hyvä olla harrastuksia.

Helsingin kiinteistölautakunnalle esitettiin eilen Talin golf-kentällä sijaitsevan kartanon ja seitsemän muun, enemmän tai vähemmän huonossa kunnossa olevan rakennuksen, myymistä Helsingin golfklubi ry:lle hintaan 800 000 euroa.

Asia jäi pöydälle, mikä onkin hyvä, sillä minulla on siitä yksi kysymys. Johon toivoisin jonkun vastaavan.

Helsingin golfklubi ry:n nettisivuilta löytyi viime yönä ihan kenen tahansa luettavissa oleva viime toukokuulle päivätty yhdistyksen kevätkokouksen pohdiskelu siitä, kannattaisiko yhdistyksen käytössä olevat talot ostaa vaiko vuokrata kaupungilta. Tässä kevätkokouksen materiaalissa päädytään esittämään kaupungille ostoa – osin kaupungilta haettavalla lainalla.

Kiinteistöviraston kanssa käytyjen neuvotteluiden tulos on uskoakseni golfklubille varsin mieluisa, sillä virasto on päätynyt esittämään talojen myyntihinnaksi täsmälleen samaa hintaa, jolla golfklubi on viime keväänä ajatellut talot kaupungilta ostaa. Kevätkokouksessa hinta näyttää olevan määritelty rakennusten arvoa alhaisemmaksi. Jos minun lukutaitooni on luottaminen. 

Neuvottelut ovat siis varmastikin olleet vallan ankarat.

 

Muuta en sano. Ei ole muuta sanottavaa. Ihmisellä on oikeustaju ihan vaan siksi että häntä alkaa ärsyttää, kun sitä loukataan.

Mikä on tämä lievä kutina, tämä pieni kiemurtelu tässä tuolilla –

oisko niin että jotakuta nyt vähän ärsyttää.

 

Ai niin ja se kysymys - oli mulla joku kysymys - oli mulla yksi. Ei mikään uusi, olen kysynyt sen ennenkin. Kysymys kuuluu:

miksi?

Miksi helsinkiläisen golfklubin pitäisi saada ostaa kahdeksan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun rakennusta kaupungilta niiden todellista arvoa paljon pienemmällä summalla?