Kymmenes kymmenettä vuonna kymmenen kymmenkuinen pahnanpohjimmainen oppi kävelemään.

Tosin: hän käytti vain toista jalkaansa, minkä johdosta hän pyörähti 180 astetta. Minkä johdosta hän virnisti leveästi. Kymmenes kymmenettä vuonna kymmenen kymmenkuinen pahnanpohjimmainen oppi kävelemään puoliympyrää.

Seuraavana päivänä, yhdentenätoista, pahnanpohjimmainen opetteli tanssimaan. Se oli hänestä hauskaa. Miksi kävellä, jos voi pyöriä ja tanssia? Huomenna, kahdentenatoista päivänä, pahnanpohjimmaisesta tulee yksitoistakuinen, hän alkaa käydä kahdettatoista ja kuka tietää, ehkä hän oppii viimein lentämään.

 

Puoliso kävi laittamassa punaisen talon talviteloille ja toi sieltä kotiin kirjoja. Tuo runot ja kotimainen kirjallisuus, perheenäiti pyysi. Mä en tarvitse muuta.

En esimerkiksi yhtään esityslistaa. Perheenäiti lapioi tänään keittiön lattialta puolikkaan jätesäkillisen esityslistoja ja kippasi ne paperinkeräykseen.

En malta odottaa sähköiseen kokouskäytäntöön siirtymistä. Valtuutetun kannettava tietokone pykii sillä lailla kivasti, että ensi vuonna alkavien sähköisten kokousten aikana mikään liite ei itsestäänselvästi aukea, ja todennäköisesti perheenäiti jää ilman liitteiden tietoja. Ja jos käy oikein hyvä tuuri, esityslistatkaan eivät aukea.

Perheenäiti  on sen jälkeen takuuvarmasti onnellisempi ihminen.

 

Perheenäiti raivasi hyllyyn tilaa kirjoille. Hän järjesteli sanoille kotoa omat paikat.

Siitä tuli ongelmia. Lapsuus tuli tielle. Mihin ihmeeseen mun oikein on tarkoitus sulloa kaikki nämä Sudenpentujen käsikirjat? perheenäiti kysyi puolisolta sylissään kuusi Sudenpentujen käsikirjaa, kaksi Uutta Sudenpentujen käsikirjaa, Sudenpentujen käsikirjan juhlapainos, Sudenpentujen pelikirja, Sudenpentujen valitut vinkit 1, Sudenpentujen puuhakäsikirja sekä kaksi Mikki Hiiren salapoliisikäsikirjaa.

Eiks niistä löytyisi jotain neuvoa siitä, mihin ne kuuluu sulloa, puoliso vastasi päätään kääntämättä.

Perheenäiti avasi oman vanhan Sudenpentujen käsikirjansa. Yhdeksäs painos vuodelta 1984:

 

"Tekohengityksen antaminen aloitetaan mahdollisimman pian, kun epäillään että hengitys on pysähtynyt

hukkumisesta

hirttäytymisestä

tukehtumisesta

häkämyrkytyksestä

kaasumyrkytyksestä

savumyrkytyksestä

tetrakloorimyrkytyksestä

sähköiskusta

salamaniskusta

lämpöhalvauksesta

pahasta paleltumisesta

lumivyörymästä

huumaavista aineista."

 

Ei sanaakaan siitä, mihin tämä lapsuudelle välttämätön tieto tulisi sulloa. Vain elvytysohjeet mm. hirttäytymisen tai tetrakloorimyrkytyksen varalta.

Sudenpentujen käsikirjat on nyt aseteltu sievästi pöydälle tietokoneen viereen ja siitä ne tulevat leviämään hissukseen ympäri kotia lumivyörymän lailla käyttäytyvän lapsuuden mukana.

 

Aseteltuaan sanat paikoilleen perheenäiti tonki laatikoita. Niistä löytyi keskeneräinen villapaita.

Se oli viime talvena tekeillä hänelle itselleen. Ei lapsille. Se vaan jäi kesken koska lapsuus tuli tielle.

 

Lapsuus nukkuu nyt. Perheenäiti tarttuu puikkoihin.

Nyt on hyvä kutoa, kun sanat ovat paikoillaan. Ne ovat lähellä, ne odottavat.

 

Yhden kirjan takakannessa luki: "toisin kuin väitetään, elämä ei ole sarja pettymyksiä vaan sarja häiriöitä."

Jep. Sarja eri lapsuuksien lumivyörymää.

Se nukkuu nyt.

 

Perheenäiti kutoo nyt. Tekohengityksen antaminen aloitetaan mahdollisimman pian, kun epäillään että hengitys on pysähtynyt pitkittyneen kotiäitiyden takia:

1. Sanat pannaan paikoilleen.

2. Ei kudota muille.

3. Ei siivota enää, eihän. Muuta kuin sanoja. Ne pannaan paikoilleen.

 

Lopuksi vedetään henkeä.