Puolilta öin perheenäiti palasi kaupunginvaltuuston kokouksesta kotiin.

Kotona oli aivan hiljaista. Kaikki nukkuivat.

Tietokone oli jäänyt päälle. Sen ruutuun oli pysähtynyt kuva kaupunginvaltuuston kokouksesta. Tietokoneeseen oli lisäksi kytketty kuulokkeet. Niistä kuului jotain ääntä.

Perheenäiti nosti kuulokkeet korvilleen ja katseli ne päässä pysäytyskuvaa kaupungintalon valtuustosalista. 

Kuulokkeissa soi Whitesnake. Valtuutetut olivat jähmettyneet.

Ei hassumpi yhdistelmä. Tai tarkemmin ajateltuna: ainoa mahdollinen.

 

Tähän väliin pakollinen poliittinen pörhistely. Että välitän-se-ulkomaailman-menosta-joskus-minäkin-vaikka-olenkin-jo-aika-monta-päivää-tuijottanut-kotini-ikkunasta-parvekkeen-pöydällä-jöpöttävää-itse-kasvatettua-kuuden-kilon-kurpitsaa-miettien-mitä-ihmettä-sille-oikein-on-tarkoitus-tehdä – punaisen talon omenat minä sentään tajusin hillota, minkä johdosta vanhenin taas entistä lähemmäksi eläkeikää –

 

 

VALTUUSTOALOITE PAREMMASTA TIEDOTTAMISESTA KOULULAISTEN ILTAPÄIVÄTOIMINNAN PAIKKOJA JAETTAESSA

 

Helsingin opetusvirasto tiedottaa koululaisten iltapäivätoimintaan hakeneille perheille kielteisestä päätöksestä varsin tylyllä otteella Helsingin kaupungin päätösluettelosta. Perheet, joiden lapsi ei ole mahtunut siihen iltapäivätoimintaan, johon hänelle on haettu paikkaa, eivät myöskään aina saa päätöksen ohessa riittävän selkeästi tietoa niistä kriteereistä, joiden mukaan paikat on jaettu. Opetusviraston mukaan sillä ei ole mahdollisuutta liittää päätösluettelon otteeseen tarkempaa informaatiota päätöksen perusteluista kuin mitä muutamalle riville mahtuu, eikä vaikuttaa vanhempien saaman kirjeen sävyyn. Tämä ei ole hyvä tapa palvella kaupungin asukkaita.

Keväällä 2010 koululaisten syksyllä alkavaan iltapäivätoimintaan haki ennätysmäärä lapsia, ja myös kielteisiä päätöksiä jouduttiin tekemään ennätysmäärä. Käytännössä joka kymmenes toimintaan periaatteessa oikeutettu hakija jäi ilman paikkaa. Tämä aiheutti myös ennätysmäärän oikaisuvaatimuksia, joille oli tyypillistä se, että ilman paikkaa jääneet perheet kokivat olleensa huonosti tai virheellisesti informoituja toimintaan hakemisesta ja mm. kerhojen toiminta-ajoista.

Iltapäivätoiminnan hakulomakkeeseen on ollut mahdollista rastittaa vaihtoehdoiksi joko klo 16 tai klo 17 asti kestävä iltapäivätoiminta, mutta hakijoille saattaa jäädä epäselväksi, että joidenkin kerhojen toiminta kuitenkin päättyy klo 16 joka tapauksessa.

Opetusviraston mukaan ”eri toiminnan järjestäjien toiminta-ajat on kerrottu alueellisissa iltapäivätoiminnan esitteissä”. Vanhemmille ei kuitenkaan kerrota, mistä näitä esitteitä saa.

Tulevien eka- ja tokaluokkalaisten sekä erityisoppilaiden vanhempien ei voida olettaa etsivän käsiinsä mitään esitteitä, vaan tiedotusvastuun toiminnan järjestämisestä käytännössä tulisi olla toimintaa koordinoivalla opetusvirastolla. Kouluun voi nykyisin ilmoittautua verkossa käymättä lainkaan koululla. Siksi kaiken iltapäivätoiminnan järjestämiseen liittyvän tiedon tulisi myös löytyä opetusviraston nettisivuilta.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämmekin, että

-          hakulomake suunnitellaan siten, että hakija ymmärtää, mitkä ovat toiminta-ajat juuri siinä iltapäivätoiminnassa, johon paikkaa haetaan

-          tiedot tulevan syksyn iltapäivätoiminnan järjestämispaikoista ja toiminta-ajoista listataan helposti luettaviksi opetusviraston verkkosivuille keväisin heti, kun toiminnan järjestäjät ovat tiedossa

-           iltapäivätoiminnasta tiedottamisessa tehdään tiivistä yhteistyötä päivähoidon esiopetuksen kanssa siten, että tulevien ekaluokkalaisten vanhemmille jaetaan myös päiväkodeissa keväällä selkeät ohjeet ekaluokkalaisten iltapäivätoimintaan hakemisesta

ja että

-          kielteiseen päätökseen iltapäivätoimintapaikasta kirjataan nykyistä ystävällisemmät ja selkeämmät perustelut sille, miksi lapselle ei ole voitu myöntää haettua paikkaa – tarvittaessa muuttamalla kaupungin käytäntöä päätösluettelon otteiden käyttämisestä päätöksistä tiedottamisessa.

 

 

Helsingissä 8.9.2010

 

 

Julia Virkkunen                                         Sanna Vesikansa                                                           

 

 

Että en sitten pörhistele tässä yksin. Valtuutettu Vesikansa pörhistelee mukana.

Minä tykkään valtuutettu Vesikansasta.

 

Helsingin kaupunginvaltuustosta tykkään joskus. Tykkään siitä silloin kun siellä viitsitään olla järjissään, edes vähän. Sen sijaan siitä en tykkää, että välillä ei viitsitä. Kuten esimerkiksi tänään, kun Helsingin kaupunginvaltuustossa keskusteltiin – ette ikinä arvaa –

no älkää. Älkääkä menkö katsomaan sitä netistä. Ette te oikeasti halua nähdä sitä, kun Helsingin kaupunginvaltuusto jatkaa vielä hetken verran kasvisruokakeskustelua.

En minäkään olisi halunnut.

Tai no, olisi sitä ehkä voinut katsoa, jos ei olisi tarvinnut kuulla

 

(perheenäiti kääntyy katsomaan olohuoneen tietokoneeseen kytkettyjä kuulokkeita)

 

pitäisiköhän ne ottaa ensi kerralla mukaan?

Whitesnake.

Tiedätte sitten. Minkä takia ne on mulla siellä ensi kerralla päässä.

Ei hassumpi yhdistelmä, ei edes Helsingin kaupunginvaltuustoa hassumpi. Sillä sen hassumpaa ei ole.

 

Siksi perheenäiti aikoo mennä katsomaan Ylioppilasteatterin näytelmän Valtuusto 3 – Uusi etulinja. Katsomossa perheenäiti suunnittelee vaivautuvansa, oikein toden teolla, sillä hän kuuli tänään kaupungintalon aulassa esiintyvänsä siinä näytelmässä. Niinpä tietysti. Sen kerran kun perheenäiti poistuu kotoaan, hän päätyy tahtomattaan koomikoksi jonnekin lavalle.

Oma syy. Pitäisköhän ottaa sinne katsomoonkin kuulokkeet siis mukaan?

Whitesnake.