(Seuraava kirjoitus kirjoitettiin Helsingin kaupunginvaltuuston valtuustosalissa klo 22.00, mutta se ei vielä silloin suostunut tallentumaan tänne avaruuteen – uusi yritys nyt puolilta öin keittiön pöydän ääressä:)

 

Valtuuston kokous on nyt kestänyt tasan kuusi tuntia.

Ensin valtuutettu Virkkunen puhui kaupungin palveluverkkojen kehittämisestä (hitto että olenkin kyllästynyt tähän termistöön) seuraavaa:

 

Hyvä puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut,

 

aluksi kannatan valtuutettu Holopaisen toivomuspontta. Mari Holopainen kiinnitti huomiota oleelliseen asiaan eli palveluverkon muutoksista saatavien säästöjen lisäksi niiden aiheuttamiin kustannuksiin. Samoin kannatan valtuutettujen Pakarinen ja Puhakka tekemiä ponsia. Valtuutetut Pakarinen, Ojala ja Puhakka toivat kiitettävästi esiin opetustoimessa viritellyn yhteistoimintamallin. Minäkin kannatan sen käyttämistä jatkossa.

Puhun nyt palveluverkosta opetustoimen osalta. Jätän puheestani pois pitkän vuodatuksen tämän koko viimetalvisen ja -keväisen palveluverkkoprosessin demokraattisuudesta. Totean vain että sitä ei tässä koko touhussa aluksi juuri ollut, mikä on mielestäni hyvin huolestuttavaa.

Ensimmäisestä kouluverkon tarkistamiskierroksestani opetuslautakunnan jäsenenä minulle jäi päällimmäiseksi käteen ihmetys siitä, kuinka heppoisen kahden käsitteen varaan koko opetustoimen alkuperäinen palveluverkkoesitys oli rakentunut:

koulurakennusten oppilaskapasiteettilaskelmiin ja väestöennusteisiin.

Näitä kahta oli vertailtu toisiinsa, ja paperilla vertailu varmasti tuottaakin yksinkertaisen tuloksen: koulupaikkoja on joillain alueilla liikaa, joko jo nyt, tai ainakin tulevaisuudessa. Tämä voi olla tottakin – tai sitten se ei ole.

Oppilaskapasiteettilaskelmien ongelma on se, etteivät ne kaikkien koulurakennusten kohdalla kerro täyttä käytännön totuutta sitä, missä ja kuinka tehokkaassa käytössä rakennus oikeastaan on. Ymmärrän sen, että oppilaspaikkojen tarkastelua varten kouluille täytyy yrittää kehittää jokin yhteismitallinen tapa tehdä se, mutta nykyiset kapasiteettilaskelmat eivät kyllä joka koulun osalta erityisen hyvin tässä onnistu. Tämän verran opetuslautakunnan rivijäsen, joka tutustui paikan päällä lakkautettaviksi esitettyihin kouluihin, sai kyllä viime talvena havaita.

Mielestäni oleellista koulurakennusten käytön tehokkuutta tutkittaessa ei ole se, montako neliötä koulussa on per oppilas, vaan se, minkä kokoisissa opetusryhmissä niissä opiskellaan. Olemme saaneet jo kyllästymiseen asti kuulla, kuinka tiloista luopumisella voidaan osoittaa lisää resursseja itse opetukseen, joka on opetustoimen ydintehtävä, mutta tässä yhteydessä monikaan ei tunnu muistavan sitä, että resursseille, joita voitaisiin käyttää mm. opetusryhmien pienentämiseen, ei ole paljonkaan käyttöä jollei niille jakotuntien avulla jaetuille opetusryhmille enää löydy kouluista riittävästi opetustiloja. Näitä tiloja täytyy jatkossakin kouluista löytyä. Muuten luokissa lopulta kuitenkin opiskelee samanaikaisesti turhan iso määrä oppilaita – silloin tilankäyttö ehkä on tehokasta, mutta oppiminen välttämättä ei. Mielestäni jälkimmäinen on tärkeämpää.

Neliömäärien tuijottaminen on väärä tapa lähestyä opetusta ja oppimista. Ymmärrän, että joka neliö kyllä maksaa, enkä ole eri mieltä siitä, etteikö koulujen tilankäyttöä saisi tarkastella kriittisesti silloin, kun siihen todella on aihetta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tilanne on vähintäänkin nurinkurinen silloin, kun koulujen peruskorjausten nostamat tilakustannukset pakottavat vähentämään koulutilaa paitsi alueilla, joissa oppilasmäärät todella vähenevät, myös alueilla, joissa se pidemmällä aikavälillä ei ole lainkaan järkevää. Väestöennusteidenkaan valossa.  Eikä ole kovin mielekästä nähdä vaajakäyttöisenä koulurakennusta, jolla on isot aulatilat, mutta luokat päivittäin täynnä opiskelun kannalta hyvän kokoisia opetusryhmiä.

Esitin opetuslautakunnassa keväällä, että jatkossa oppilaskapasiteettilaskelmiin liitettäisiin päätöksenteon tueksi myös selvitykset siitä, montako luokkatilaa muutosesitysten kohteina olevissa kouluissa on, ja missä käytössä ne ovat. Toivomus lisättiin lautakunnan palveluverkkolausuntoon. Toivon tämän helpottavan tulevaisuuden kouluverkkotarkasteluita.

Koska kaupunginhallitus ja ehkä kohta myös valtuusto nyt ohjeistaa opetuslautakuntaa purkamaan kouluverkon ylikapasiteettia, toivon, että ylikapasiteettia tutkiskeltaessa sitä tutkiskeltaisiin sitten ihan kunnolla. Pelkkä oppilaskapasiteettilaskelmien tuijottaminen ei riitä, ei etenkään, jos ei niitä ole päivitetty vastaamaan koulutiloihin remonttien yhteydessä tehtäviä muutoksia. Tähänkin opetuslautakunta viime talvena törmäsi. Koulujen tulevaisuudesta ei myöskään ole järkevää päättää vain viiden vuoden aikajänteellä. Alueellisia väestöennusteita tutkittaessa on mielestäni tärkeää kiinnittää huomiota siihen, onko oppilasmäärien väheneminen alueella vain tilapäistä, vai vaikuttaako se pysyvältä.

Minkään lautakunnan jäseniltä ei voi odottaa, (vaikka ehkä sopiikin toivoa,) että he käyttäisivät kohtuuttomasti työ- tai vapaa-aikaansa kaupungilta saamiensa tietojen paikkansapitävyyden tarkistamiseen paikan päällä esimerkiksi kaikissa kouluissa, tai pidemmän aikavälin väestöennusteiden oma-aloitteiseen etsimiseen. Luottamushenkilön pitäisi voida luottaa siihen, että hänen saamansa tieto on ajantasaista, ja sisältää päätöksenteon kannalta oleelliset tiedot. Myös pitkällä tähtäimellä katsottuna järkevän päätöksenteon. Siksi teen kaksi pontta, jotka kuuluvat seuraavasti:

 

1

Hyväksyessään kaupunginhallituksen esityksen kouluverkon ylikapasiteetin purkamisesta kaupunginvaltuusto edellyttää samalla, että ylikapasiteetin määrittelyä tarkennetaan. Kaupunginvaltuusto edellyttää, että jatkossa kouluverkkotarkasteluissa otetaan koulurakennusten oppilaskapasiteettilaskelmien lisäksi huomioon muutosesitysten vaikutus koulujen opetusryhmäkokoihin, jotta kouluverkkotarkastelun tuloksena perusopetuksen luokkakoot eivät kasva kohtuuttoman suuriksi. 

 

2

Hyväksyessään kaupunginhallituksen esityksen kouluverkon ylikapasiteetin purkamisesta kaupunginvaltuusto edellyttää, että kouluverkkotarkastelun tueksi opetuslautakunnalle, kaupunginhallitukselle ja kaupunginvaltuustolle toimitetaan ennen päätöksentekoa muutosesityksen kohteina olevien alueiden alueelliset väestöennusteet kouluikäisten lasten määrästä vähintään seuraavan kymmenen vuoden ajalta, jotta tilojen alueellisen ylikapasiteetin pysyvyydestä tai tilapäisyydestä saadaan oikea kuva.

 

Kiitos.

 

Ja seuraavaksi, mikäli keskustelu kaupungin työntekijöiden tupakoinnin kieltämisestä työaikana ikinä päättyy, aion puhua Länsi-Helsingin lukion lakkauttamisesta seuraavaa:

 

Hyvä puheenjohtaja ja kanssavaltuutetut,

Länsi-Helsingin lukion lakkauttamisen syynä ei ole koulun huonous. Siihen ei minun näkökulmastani ole syynä mikään muu kuin lukiopaikkojen vähennystarve lukioikäisten ikäluokan pienentyessä. Jos aiomme jatkossa tarjota lukiopaikan 60 prosentille lukioikäisistä, kuten meitä on velvoitettu tekemään, aloituspaikkoja on vähennettävä.

Päädyin itse kannattamaan opetuslautakunnassa Länsi-Helsingin lukion lakkauttamista siksi, että samalla suunnalla kaupungissa on muutakin lukiotarjontaa, ja siksi, että Länsi-Helsingin lukiolta vapautuvia tiloja voitaisiin hyödyntää ammatillisen opetuksen kipeästi kaipaamina lisätiloina.

En itse pidä lukioiden ranking-listoista ja koulujen asettamisesta paremmuusjärjestykseen. Nämä listat kertovat helposti enemmänkin niin sanotusta oppilasaineksesta kuin itse koulusta. Siksi en myöskään hyväksynyt kaikkia opetusviraston lautakunnalle esittämiä perusteluita Länsi-Helsingin lukion lakkauttamiselle.

Opiskelutuloksia, yhteistyötä ammatillisen puolen kanssa tai niin sanotun kansainvälisen toiminnan määrää ei minusta ole mitään syytä esittää koulun lakkautusperusteiksi. Esitin siksi opetuslautakunnassa näiden perusteiden poistamista lakkautuspäätöksestä. Valtaosa lautakunnasta äänesti poiston puolesta, ja olen siitä iloinen. Koulun lakkauttaminen aiheuttaa ihan riittävästi mielipahaa, suuttumusta ja hankaluutta sekä koulun opiskelijoille että henkilökunnalle ilman koulussa tähän asti tehdyn työn väheksymistäkin.

Koko koulun lakkautusesitys tuli koululle varmasti yllätyksenä, koska se ei sisältynyt opetusviraston alkuperäiseen esitykseen kouluverkon tarkistamisesta. Ehkä juuri tästä syystä koululle on saattanut jäädä käsitys, jonka mukaan lakkautus olisi valmisteltu jotenkin salaisesti. Omasta puolestani voin vakuuttaa, että tästä ei minun nähdäkseni ole ollut kyse. Lautakunta ei vain päätynyt kannattamaan sille esitettyä Länsi-Helsingin lukion yhdistämistä Alppilan lukioon siksi, että Alppilan lukio toimii Alppilan yläasteen yhteydessä ja Alppilan yläasteen toimintaa ei nähty mielekkäänä lopettaa. Lautakunta päätyi siksi luopumaan Länsi-Helsingin lukiosta kokonaan sen sijaan että se olisi yhdistetty Alppilan lukioon.

Olen pahoillani kaikesta hankaluudesta, jota Länsi-Helsingin lukion lakkauttaminen sen opiskelijoille ja opettajille aiheuttaa. Lukioiden oppilaspaikkoja vain on ymmärtääkseni melko hankala vähentää vaaditussa määrin järkevästi muilla tavoin kuin lakkauttamalla myös joitain kokonaisia kouluja. Jos näin ei ole, otan mielelläni vastaan vinkkejä siitä, kuinka lukiopaikkojen vähennys tapahtuu aidosti järkevämmin. Tai sitten otan vastaan uuden luvun siksi prosentiksi, jolle lukiopaikkoja ikäluokasta tarjotaan.

Länsi-Helsingin lukion kohtaloksi on nyt ikävä kyllä muodostumassa sen sijainti ja se, että se toimii hyvässä rakennuksessa, jolle opetustoimessa ehkä löytyy jatkossa muuta tarpeellista käyttöä jonain toisena oppilaitoksena. Jo olemassa olevan koulurakennuksen hyödyntäminen ammatillisen opetuksen tilana säästää kaupungilta yhden uudisrakennusinvestoinnin, mikä ei kuitenkaan liene ihan pieni säästö.

Länsi-Helsingin lukio ei ole ollut turha koulu, eikä sen lakkauttaminen tee sen tähänastista toimintaa turhaksi, tarpeettomaksi tai huonoksi. Tämän sanominen varmaankin tuntuu koulussa silkalta hurskastelulta, kun kuitenkin kannatan nyt sen lakkauttamista, mutta halusin kuitenkin sanoa tämän tässä.

 

Voi kuitenkin olla, ettei tämä keskustelu kaupungin työntekijöiden tupakoinnin kieltämisestä työaikana koskaan pääty.

Hyvää jatkoa rakkaat. Jatkan taukoani, jahka pääsen täältä salista.

Ja muuten: en kannata tupakoinnin kieltämistä työaikana. Kannatan sitä, että ihmiset, jotka tupakoivat, lopettaisivat sen ihan itse. Koska siitä voi tulla tosi kipeäksi.

Minäkin lopetin. Siitä on pian yhdeksän vuotta. Kolme ensimmäistä vuotta olivat välillä vähän hankalia. Sitten siihen tottui.

Mitä luulette – päteeköhän sama Helsingin kaupunginvaltuustossa istumiseen?

Ainakaan se ei koukuta yhtä pahasti kuin heroiini.

Tietääkseni.

Vaikka mistä minä mitään tiedän.