”Älä huuda! Mun täytyy putsata mun kolvat!”

Huusinko minä? Vai yritinkö vain pelastaa päällikön tärykalvot koko paketilta pumpulipuikkoja?

 

Kotona tuulee. Koska mittari näytti taannoin liian suuria lukemia, pojat hankkivat mittarit, jotka eivät näytä. Uusissa mittauksissa uusilla mittareilla lukemat olivat oikein hyvät.

Mitä siitä että meillä tuulee. Pääasia että on uudet mittarit.

Hyvä on. Palellaan sitten. Jaksanko minä taistella tuulimyllyjä vastaan kotonanikin, kirjaimellisesti, en tänään. Ehkä minä lepään pari päivää ja työnnän sitten vapun kunniaksi ilmastointikanavaan paketin dynamiittia.

 

Huvittiko perheenäitiä laahautua tänään vesilätäkössä puistoon kyyhöttämään vesilätäkössä ja kertomaan puolitutuille montako kertaa pahnanpohjimmainen on tai ei ole tänään kakannut (arvatkaa! Vastaus on uskomattoman helppo, löytyy yhden ja kahden väliltä!), ei huvittanut. Sen sijaan perheenäiti ja pikkuväen kanssa kotiin miettimään, miten ennen oikein elettiin. Kun ei ollut Spotifyta.

Spotify, mikä ihmeen Spotify? vanha ihminen kysyi pojaltaan muutama kuukausi sitten, kun oli juuri itse mutissut jostain kappaleesta, jota häntä huvittaisi nyt kuulla.

Sen jälkeen meidän olohuoneeseen ilmestyi joku Spotify. Kiitos poika.

Se tuo sinne mukavan tuulahduksen maailmaa. Joka on joskus muuten niin kovin kaukana.

Ja uusia tuttujakin se tuo. ”Hi! I’m Jonathan from Spotify!” olohuoneessa raikaa harva se päivä, ja perheenäiti vastaa aina yhtä kiltisti: ”Hi Jonathan!” Parin kappaleen kuluttua olohuoneesta kuuluu: ”This is Roberta from Spotify!” jolloin perheenäiti yleensä huutaa keittiöstään: ”Hi Roberta!”

 

Sadepäivinä ei enää jaksa kuunnella sitä mitä päällikkö vaatii saada kuulla. Sadepäivinä ei jaksa kuunnella leppäkerttumukiistia eikä heinäsilkkamukiistia eikä apinamuskiistia eikä kukkomukiistia eikä pimeetä mukiistia (mitä on pimeä musiikki? perheenäiti joutui eräänä päivänä kysymään puhelimessa puolisoltaan. Puoliso tiesi. ”Kun kohdattiin, oli pimeää, kun erottiin, oli pimeämpää”. Perheenäiti kaivoi päällikölle koneesta J. Karjalaista ja päällikkö oli tyytyväinen.)

Sadepäivinä ei kuitenkaan loputtomiin jaksa kuunnella lasten vaatimaa suomipoppia. Sellaisina päivinä kannattaa laittaa pikkuväki lepotilaan ja kutsua olohuoneeseen Roisin Murphy ja Imogen Heap, Jonathanin ja Robertan kavereiksi.

Pikkuväki nukahtaa niihin kivasti, ja sadepäivä, se näyttää ikkunasta katsottuna jotenkin paremmalta kuin lätäkössä seisten.

Eivätkä Roisin ja Imogen kuitenkaan tänäänkään olisi tulleet puistoon.