Pahnanpohjimmainen huutaa kurkku suorana. Päällikkö haluaa puistoon.

Kahvia ei koskaan voi juoda loppuun rauhassa. Jokin tärkeä on aina tekemättä, jokin, jota joku odottaa.

 

Perheenäiti kävi eilen hakemassa puistosta päivähoitohakemuksen. Sitten hän täytti sen, ja toimitti sen päiväkotiin, ja miksi?

Koska aloin itkeä siellä leikkipuistossa. Minä en enää pysty tähän. Ei minusta ole leikittämään, laulattamaan, nukuttamaan, ruokkimaan, vaihtamaan vaippoja ja opiskelemaan esityslistoja samaan aikaan. Ei kahden pienen kanssa. En onnistu siinä kaikessa. En onnistu edes puolessa.

Leikittämisen ja laulattamisen sentään voi ulkoistaa. Korvaan sen sitten kotona jollain hajamielisellä rakkaudella.