Aamuisin kahvi on vähän väsynyttä.
Koulut tulevat uniin, ovat tulleet monta viikkoa. Aamuisin perheenäiti herää, ja huomaa koko yön perustelleensa pitkillä, pitkillä lauseilla kantojaan eri kouluista tehtyihin esityksiin.
Nyt hän ei enää jaksaisi.
Eräänä yönä koulujen kohtaloa ratkaistiin huutoäänestyksellä huuto.netissä. Toisena yönä johtokuntien lausunnot oli huovutettu villasta, niitä oli kauhean vaikea lukea.
Perheenäiti haluaisi keskittyä viettämään päivänsä lastensa kanssa. Hän ei enää jaksaisi mitään muuta.
Taidan mennä tästä avaruuden osasta pienelle tauolle. Minua vähän väsyttää. En jaksa enää ottaa mitään kantaa mihinkään. Huolestuneille koululaisten vanhemmille vastailu on vienyt oman osansa voimista sekin. Politiikka on masentavaa, sinne menevä tavallinen ihminen tuntee lopulta joutuvansa jonkinlaiseen välikäteen. Välikädessä joko lyödään päätä seinään, huudetaan tuuleen tai petetään ihan pokkana annetut lupaukset. Minkä näistä valitsisitte mieluiten? Mitenkään päin ei voi tehdä oikein. Jos lakkauttaa jonkun koulun, se on väärin. Mutta jos jättää lakkauttamatta jonkun koulun, sekin on kuulemma väärin, ja siitä vasta ongelmia kuulemma syntyykin. Kuulemma kaikille. Kun raha kuulemma täytyy sitten ottaa pois jostain muusta. Jostain tosi tärkeästä kuulemma.
Kun minun kerran on täysin mahdotonta tehdä nyt mitään oikein, minä teen nyt sitten mitä teen. Valitsen niistä vääristä vaihtoehdoista sen, joka tuntuu vähiten väärältä. Sitten kuitenkin.
Tavallisille ihmisille, jotka miettivät, pitäisiköhän sitä lähteä politiikkaan laittamaan paikat kuntoon, annan seuraavan neuvon: pitäisi ehdottomasti. Ja tervetuloa, minulta vapautuu parin vuoden päästä paikka. En viihdy täällä. Yritän hoitaa hommat loppuun jotenkuten kunnialla. Tai edes jotenkuten.
Sitten muut saavat jatkaa.
Niin sen ehkä pitäisikin mennä. Että tänne ei tultaisi tekemään uraa eikä etenemään. Eikä pätemään, eikä vieraantumaan, eikä jäämään.
Olisikohan tämä politiikka silloin vähän erilainen paikka. Viihtyisiköhän tavallinen ihminen täällä silloin vähän paremmin, viihtyisinköhän minäkin.
Ehkä vika on vaan minussa kun en viihdy. Ei sen kummempaa?
Kova ikävä kotiin. Missä ikinä se onkin, täällä se ei ole.
Keittiöstä kuuluu rapinaa. Perheenäiti kääntyy katsomaan. Jänis syö kaupunginvaltuuston esityslistaa.
Hyvä Tapsa. Anna mennä vaan.
Kommentit