Elämä menee edellä ja perheenäiti koettaa raahustaa perässä, kuin lapsi, pieni lapsi joka on kovalle  menolle liian hidas, käsi edellä juoksevan elämän kädessä, käsi ojossa. Koska elämä kulkee liian kovaa.

Kaikkea on ollut liikaa.

 

Minä lakkautin tänään joitain kouluja.

Haluaisin kirjata tähän kaikki perustelut sille, miksi lakkautin ne jotka lakkautin, ja miksi jätin lakkauttamatta ne jotka jätin lakkauttamatta.

Se olisi reilua ja oikein. Mutta tänään minä en siihen enää pysty.

 

Onko ihmisen kyky keskittyä tuhanteen miljoonaan asiaan samaan aikaan todella vain rajallinen?

Alan epäillä että on.

Mittari on yksinkertainen. Mittari sille, että kohta menee perheenäidin kapasiteetti punaisen puolelle, on tämä:

kyky kestää kovia ääniä lakkaa olemasta.

Kyky kestää ääniä ylipäätään lakkaa. Kokonaan.

 

Iltaisin perheenäiti sanoo perheelle: olkaa hiljaa jooko. Hän sanoo näin myös vauvalle.

Se johtuu siitä, että aivojen kuormitus ei enää kestä korvien roikottamista mukana. Korvat ovat liikaa. Muu vielä menisi, kaikki ajatukset, kaiken liian kelailu, mutta että korvatkin vielä ja kaikki elämän kovat äänet,

niitä ei enää jaksa. Ne painavat liikaa. Tekisi mieli leikata korvat irti.

 

Minä lupasin aikanaan, että kertoisin, mitä niillä kaikilla lakkautettaviksi esitetyillä kouluilla käydessäni ajattelin. Minä teen sen vielä. Nyt olisi ollut oikea hetki tehdä se, tänä yönä,

mutta minä en jaksa.

Pahoitteluni.

Myös kaikkien niiden koulujen lakkauttamisesta.

Kaikille oli onneksi perustelut, ja jokainen oli harkittu. En roiskinut huvikseni.

 

Yöllä, kun koulut on lakkautettu, perheenäiti istuu yössä yksin.

Puolta tuntia ennen keskiyötä mistään ei enää kuulu mitään ääntä.

Kunpa huomennakaan ei kuuluisi.

 

Jotkut ihmiset ylirasittuvat niin, ettei se näy heistä päälle.

Se on vaarallista. Ihmisellä pitäisi olla otsassa lamppu. Kun lamppu alkaisi näyttää punaista, ihminen laitettaisiin pariksi viikoksi yksin johonkin hiljaiseen huoneeseen ilman että kukaan kyselee mitään. Siellä voisi nukkua, tai vain katsella hiljaa eteensä.

Minulla on nyt otsassa lamppu, ja siinä palaa valo.

Se ei näy peilistä. Paitsi jos katsoo tosi tarkasti.

Kunpa huomenna ei kuuluisi mistään mitään ääntä.