Lyhyesti, ennen unta, mikäli sitä on tämän jälkeen mahdollista saada.

Helsingin kaupunginvaltuusto keskusteli tänään vajaat kaksi ja puoli tuntia siitä, voidaanko helsinkiläisiä koululaisia pakottaa syömään koulussa kasvisruokaa kerran viikossa.

Toivon että katsotte joskus tämän keskustelun. Linkki videoon alla. Keskustelu käydään kohdassa ”valtuutettujen tekemien aloitteiden käsitteleminen” tai jotain sellaista, aloitteen nro 30 kohdalla. Keskustelu alkaa kun lähetystä on kulunut 2h 18 min 27sek.

 

Tavallaan toivon, että pystytte seuraamaan keskustelun loppuun asti, tavallaan en.

Ei siitä sen enempää. Se puhukoon itse puolestaan, kaikki se puhe.

 

Mainittakoon kuitenkin, millainen toivomusponsi keskustelun päätteeksi valtuustossa enemmistön äänillä hyväksyttiin. Valtuutettu Lohi esitti seuraavaa, ja läpi meni:

 

"Kaupunginvaltuusto edellyttää, että ennen kuin kouluruokailun rakenteeseen tehdään muutoksia oppilaskuntia kuullaan koululainsäädännön edellyttämällä tavalla."

 

Tämä ei ole vitsi. Perheenäiti pääsee pian opetuslautakunnassa antamaan tästä toivomusponnesta lausunnon. Kesken pariakymmentä kaupungin koulua koskevan kouluverkkotarkastelun me olemme äkkiä kovin huolissamme siitä, kuullaanko oppilaita kouluissa riittävästi aiheesta Mitä Tänään Syötäisiin?

Kyllä. Jepu jep. Näin on. Meidät on äänestetty keskustelemaan näistä asioista yhdessä, ja kyllä, jepu jep, me kääräisimme siitä tänäänkin korotetun kokouspalkkion, koska kokous kesti enemmän kuin kolme tuntia.

Ilman lastemme hyvinvointia keskeisesti käsittelevää kasvisruokapäiväkeskustelua kokous olisi kestänyt kaksi ja puoli tuntia. Mutta koska keskustelimme kasvisruokapäivästä, kokous kestikin viisi tuntia.

 

Mitä tekisin nyt, jos olisin toimittaja?

Minä kirjoittaisin.

 

Siinä vaiheessa kun kasvisruokapäivästä käytävään keskusteluun oli Stalinin lisäksi liittynyt myös Jeesus, me siellä takarivissä alettiin jännittää, pääseekö Hitlerkin mukaan. Ei päässyt, mutta Jumala sen sijaan pääsi.

Mahtoi muuten olla ihmeissään.

 

 

Kello yksitoista, kun perheenäiti veti kaupungintalon aulassa hattua päähänsä, puoliso soitti. Pahnanpohjimmainen oli huutanut kotona suoraa huutoa tasan kaksi tuntia.

Perheenäiti tuli kotiin. Pahnanpohjimmainen veti henkeä ja nukahti.

Puoliso oli ehtinyt seurata kotona valtuuston kasvisruokapäiväkeskustelua netistä kymmenkunta minuuttia, ennen kuin pahnanpohjimmainen aloitti. ”En pystynyt kuuntelemaan enempää”, puoliso sanoi, eikä viitannut sillä pahnanpohjimmaisen huutoon. Puoliso jatkoi:

”en enää koskaan äänestä ketään”.

 

Nyt minä ymmärrän. Ymmärrän paljon.

Minusta tuntuu, että nyt minä alan ymmärtää vähän liikaa.

 

Kokeilkaa itse, onko teistä ymmärtämään, ja jos, niin mitä. Tässä teille tositeeveetä, joka lyö laudalta rankempaakin performanssikamaa.

 

 

 

http://www.helsinkikanava.fi/kaupunginvaltuusto/kaupunginvaltuuston-kokous-3-17-2-2010-klo-18