Perheenäiti lukee lausuntopyyntöä koulu- ja oppilaitosverkoston tarkistamisesta 2010 - 2013. Opetusvirasto on lähettänyt sen ns. Pajusen listalla oleville  kouluille. Lausuntopyynnön lopussa on maininta, että se lähetetään tiedoksi myös opetuslautakunnan jäsenille.

Kiva. Eipä ole kuitenkaan vielä tullut. Opetuslautakunnan jäsen Virkkunen on saanut sen käsiinsä muuta kautta.

Nyt yöllä, perheenäiti Virkkunen lukee tätä lausuntopyyntöä, joka ehkä vielä joskus tulee hänelle itselleenkin. Tiedoksi.

 

Ei pitäisi jumittaa yksittäisissä lauseissa. Mutta entä jos yksittäisiä lauseita ei voi ymmärtää?

 

”Kuuttina on keittiön kunnostaminen”.

Okei, minä irrotin tämän asiayhteydestään. Mutta mitä tämä lause voisi tarkoittaa missään yhteydessä?

 

”Alueen väestöennuste ajalla 2010-2015 laskee, mutta oppilaspohja on kauden lopussa on sama kuin alussa.”

Eli?

 

”Voi myös esittää vaihtoehtoisia ehdotuksia koulutilojen tehostamisesta ja yhteiskäytön mahdollisuuksista.”

Koulutilojen tehostamisesta?

Voihan sitä esittää, mutta ensin pitäisi tietää, mitä se on?

 

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun törmään samassa kaupungissa samaan asiaan.

Jostain on leikattu lause, joka on liimattu johonkin toisaalle. Matkan varrella siitä katosi sisältö.

 

Olen menettämässä toivoani. Paremmasta huomisesta. Olen huolestunut Helsingin kaupungin päätöksenteon perusteista. Hatusta vetäistyt lauseet muuttuvat totuuksiksi, joita toistellaan. Me puhumme vajaakäytössä olevista kouluista, jotka eivät ole vajaakäytössä, mutta me puhumme siitä silti. Koska numerot näyttävät niin. Vahingossa pöydän ääressä väärin ymmärretyt numerot saattavat ohjata päätöksentekoa. Kenenkään sitä estämättä.

Minun mielestäni sanat ovat sanomista varten, eivät tyhjyyden viheltelyä. Viheltää voi ilman sanojakin. Ja parempi olisikin. Jos ei ole mitään oikeaa sanottavaa.

 

Ennen koulu- ja oppilasverkoston tarkistamista voitaisiin mielestäni tarkistaa oikeinkirjoitus. Sitten voitaisiin tarkistaa laskelmat. Sen jälkeen, jos aikaa jää, voitaisiin tarkistaa, onko päässä järki.

 Jos on, hyvä on. Jos ei – silloin kannattaisi vain viheltää.

Mikä viheltäen tulee, se kehittäen menee. Pilalle.

 

Menetänköhän minä tässä hommassa järkeni, minäkin.