(Alaotsikko:) Seurasaaren eläimet ovat saaren kokoon nähden aivan liian pieniä

 

 

Mistähän sitä aloittaisi.

Jos vaikka niistä oravista.

Viimeinen isyyslomapäivä.  Ensin puoliso vei perheenäidin ja pikkutytöt muskariin. Sitten mentiin kahville. Ja sitten mentiin Seurasaareen ja käveltiin se ympäri.

Oravat tulivat tervehtimään. Sorsat tulivat tervehtimään. Hanhet tulivat tervehtimään, ja joutsenet tulivat tervehtimään. Varikset ja pulut tulivat tervehtimään. Ihmisiä ei paljon tullut vastaan, eivätkä he tulleet tervehtimään. Eikä olisi tarvinnutkaan.

Tämä Seurasaari on hyvä paikka, perheenäiti sanoi puolisolle. Tämä kannattaisikin siksi varmaan lakkauttaa. Tämä on niin kamalan tehottomassa käytössä. Niin, puoliso vastasi, tänne saisi hyvän golf-kentän.

Sitten mentiin kotiin - ja vasta sitten perheenäiti avasi Helsingin sanomat.

Hän tuijotti epäuskoisena etusivua. Onkohan minulta nyt - mennyt jotain - vähän ohi?

On tainnut mennä paljonkin.

 

Sinulle on 65 uutta viestiä, tietokoneella luki. Osa oli vihaisilta, pettyneiltä, tyrmistyneiltä äänestäjiltä. Että miten te VOITTE? Miten te VOITTE kannattaa noin kamalia lähipalveluiden lakkauttamisia?

En minä vaan tiedä, perheenäiti ajatteli, kun en jumalauta niitä lainkaan kannata, perheenäiti ajatteli, ja kiroili liikaa. Myös suljetulla sähköpostilistalla, vihaisena ja epäasiallisesti. Meni hermot. Lehdessä luki isoin kirjaimin jotain, mikä ei ole ollenkaan totta.

Ja kun se on kerran lukenut lehdessä isoin kirjaimin, sitä on erittäin vaikeaa, ellei tyystin mahdotonta oikaista.

Toimittaja on työnsä tehnyt. Hän on tulkinnut. Toimittaja on tulkinnut päin helvettiä, ihan itse, ja nyt koko kaupunki elää siinä käsityksessä, että vihreä valtuustoryhmä kannattaa kaupunginjohtaja Pajusen mielipuolista lakkautuslistaa.

Lyhyesti:

eikä kannata.

Ja jos siitä ryhmästä joku kannattaisikin, niin ainakaan se en ole minä. Heitä, jotka eivät kannata, sen sijaan on muitakin kuin minä.

Onneksi.

 

Siinähän se ilta sitten kuluikin rattoisasti, tietokoneen ääressä koko perhettä ankarasti laiminlyöden. Olen pahoillani pahasta mielestä, jota tämä sotku on aiheuttanut, perheenäiti kirjoitti jollekin, jota hän ei tunne. Tänään hävettää olla helsinkiläinen, etenkin helsinkiläinen päättäjä, hän kirjoitti jollekin toiselle, jota ei tunne. Toimittajien sen sijaan ei koskaan tarvitse hävetä. Hehän tekevät vain työtään. Ja siitä, että he tekevät työtään huonosti, he eivät kirjoita mitään. Heidän työtäänhän on kirjoittaa vain siitä, kuinka huonosti poliitikot tekevät työtään. Vaikka nämä eivät olisi vielä tehneet yhtään mitään. Koska kaikilla ei ole tekemisissään valon nopeutta.

Minä olen pahoillani kaikesta siitä pahasta mielestä, joka helsinkiläiset on eilen ja tänään vallannut. Olen pahoillani kaupunginjohtaja Pajusen lakkautuslistasta. Se on täysin kohtuuton. Uutisointi siitä, että ryhmä, johon kuulun, seisoisi täysillä sen takana, on täysin virheellistä, ja olen pahoillani siitäkin. Vaikken ole keksinyt kumpaakaan - en sitä listaa, enkä sitä uutista.

Olen pahoillani siitä, että kaupungin asukkaita ja työntekijöitä kiusataan. Sillä sitähän tämä on. Minä olen tänään nähnyt itkettyneitä opettajia, jotka ovat esittäneet etteivät he ole tänään yhtään itkeneet. Olen kuunnellut omien lasteni mietteitä siitä, miten heille käy kun heiltä viedään koulu. Sitten olen lukenut lehdestä, että pidän sitä itse hyvin järkevänä.

Järkevänä. Pitääkö joku tällaista kaupunkia ja tällaista tapaa kohdella sen asukkaita järkevänä? Pitääkö todella? Onko pelottelu järkevää? Onko lähipalveluiden alasajo laman tullen järkevää? Onko hurjia otsikoita väkisin tehtaileva toimittajantyö järkevää? Mitä sillä saavutetaan?

"Olemme todella järkyttyneitä kaupunginvaltuuston esityksestä lakkauttaa kaupunginosamme kaikki palvelut." Niin minäkin, eräskin perheenäiti ajatteli kutakuinkin tällaisen viestin saatuaan, eikä kirjoittanut sitä vastaukseen, vaan kirjoitti vain että kyseessä ei ole kaupunginvaltuuston esitys.

Niin kuin ei olekaan. Kyseessä on virkamiestyöryhmän alustava ehdotus. Ehdotus, jota ainakaan minä en kuuna päivänä tule sellaisenaan kannattamaan.

 

Iltapäivällä kello kolme puolisolta vedettiin viisaudenhammas. Kun vuolas verenvuoto ei ollutkaan tyrehtynyt illalla kello yksitoista, ja kun terveydenhoitopalveluiden neuvontanumero oli vakuuttanut iloisesti, ettei julkista hammaslääkäripäivystystä ole lainkaan olemassa, eikä terveyskeskuspäivystys hoida hammashommia, puoliso ajoi puolilta öin verisin rinnuksin terveyskeskuspäivystykseen kokeilemaan, joskohan terveyskeskuspäivystys kuitenkin tyrehdyttäisi verenvuotoja, joita ihminen ei kotikonstein kahdeksan tunnin yrittämisellä saa itse tyrehtymään.

Kolmen vartin kuluttua puoliso palasi kotiin suu täynnä verta. Terveyskeskuspäivystys oli lähettänyt puolison kotiin. Ei kuulu heille kuulemma. Ei voi mitään kuulemma. Jos suusta tulee valtoimenaan verta, suusta tulee valtoimenaan verta. Jos veri olisi tullut jostain muualta kuin suusta, se kohta olisi paikattu. Mutta kun veri tuli suusta -

hankalaahan se on, ja sotkuista, mutta ei nyt niin kauhean vaarallista, terveydenhoitopalveluiden neuvontanumerosta sanottiin puolen yön jälkeen. Koettakaa nyt vaan vielä niitä jääpaloja ja sidetuppoja.

 

Yöllä, kun kaikki nukkuvat (puolisokin, jonka verenvuoto lopulta tyrehtyi varmaankin ihan vain elimistön veren vähyyteen ja väsymykseen julkisen terveydenhuollon edessä) perheenäiti kaataa itselleen lasin viiniä. Hän on ansainnut sen. Ihan vain sillä, ettei hän muuttanut tänään kaikkine lapsineen Helsingistä saman tien pois.

Niinhän kuka tahansa järkevä ihminen pian tekee, jos se kuuluisa lakkautuslista otetaan valtuustossa vakavasti. Poismuutto on silloin oikeasti ihan järkevää. Tämä kaupunki ei enää aidosti silloin huolehdi asukkaidensa tarpeista. Ei muuten kuin kauniilla, tyhjillä, valheellisilla sanoilla.

Jotain hyvää tässä päivässä sentään oli. Valtuutettu Virkkunen, niin kärttyinen ja kärkäs kuin hän joskus suljetuilla sähköpostilistoilla onkin, on tähän asti enimmäkseen yrittänyt olla valtuustossa ihan nätisti. Hän on yrittänyt olla diplomaattinen (en yhtään kyllä tiedä onko hän siinä oikeasti onnistunut) ja suututtamatta ketään turhaan.

Nyt valtuutettu Virkkunen ei enää tunne mitään tarvetta olla nätisti. Tuollaiset lakkautuslistat, joita lehdestä saa lukea, ovat jotain niin tuhmaa, ettei yhdenkään valtuutetun oikeasti tarvitse miettiä niiden toteuttamista tosi nätisti. Eihän tuollaista hulluutta oikeasti voi perustella mitenkään järkevästi. Ei sitä voi  perustella muuten kuin toteamalla, että päätimme lakkauttaa kaupungista tämän verran palveluita, koska tulimme hulluiksi.

Se olisi ainoa järkevä perustelu sellaiselle hulluudelle.

 

Kaikenlaista toimittajantyötä jouduttaakseni olen varmuuden vuoksi poiminut tästä kirjoituksesta olennaisen ja tiivistänyt sen tämän kirjoituksen otsikkoon. Näin kuka tahansa jutunjanoinen toimittaja voi jättää turhan juttuun tutustumisen väliin, ja keskittyä olennaiseen:

tiedonvälitykseen kaupunkilaisille.

Ja jos ihmettelitte alussa ehdottamaani alaotsikkoa - no niin ihmettelin minäkin. En oikeastaan yhtään tiedä mistä se tuli.

 

Muistakaa tämä lehtiä aamulla lukiessanne. Että otsikot, joskus niistä ei ihan oikeasti tiedetä, mikä ne oikein aiheutti.