Haluaisitteko että ottaisin vähän kantaa?

Niin minäkin. Vaikken oikein ehkä jaksaisi.

Mitenkäs olisi, kävisikö aiheeksi lähikirjastojen sulkeminen?

Niin minustakin. Tosi trendikästä.

Haluaisitteko että kirjoittaisin tähän ummet ja lammet ja tulisin siihen tulokseen että toisaalta ja toisaalta ja puolensa ja puolensa ja viilaisin sanamuodoista sievät ja sisäsiistit?

En minäkään. Lähikirjastojen sulkeminen on perseestä. Siinä on puolensa, ja ne ovat kaikki yhtä huonoja. Eivätkä muutu miksikään, vaikka niitä katsottaisiin mistä. Vaikka esim. toisaalta.

Se siitä.

 

Perheenäiti on tänään tutustunut alustavaan listaan siitä, mitä kaikkea tästä kaupungista on ajateltu lakkauttaa.

Perheenäiti ei ole tullut siitä yhtään vihaiseksi. Hän ei jaksa. Hänellä on kotona kohta kolmiviikkoinen vauva. Kolmiviikkoisten vauvojen äidit eivät jaksa vaahdota. (Lue: tässä. Kotona ne kyllä jaksavat, yli kodin oman tarpeen.)

Kolmiviikkoisten vauvojen äidit, jotka ovat joutuneet (lue: menneet itse) niinkin älyttömään tilanteeseen kuin että he joutuvat kesken imetyksen tutustumaan kaiken maailman lakkautuslistoihin, sellaiset äidit eivät ryhdy vaahtoamaan. (Lue: tässä.)

Niiltä menee suu viivaksi ja ne siristävät hiukan silmiään. Otsa menee ryppyyn. Otsan takana tuntuu jotain epämiellyttävää.

Minä luulen että se on jonkinlaista aivotoimintaa.

Ja kun kolmiviikkoiset vauvat nukahtavat, sellaiset perheenäidit valvovat. Voiko univelka mennä ulosottoon? puoliso kysyi kerran.

Menisikin.

 

Minne minä lapseni täältä veisin, perheenäiti miettii öisin. Minne tätä pääsisi pakoon?

Ei minnekään. Meidän täytyy ehkä jäädä tänne.

 

Täytyy vähän tutkiskella sitä mitä otsan takana tapahtuu. Jos se vaikka auttaisi. Tähän. Tähän, mitä ei pääse pakoon.

Perheenäiti katsoo pahnanpohjimmaista.

Hän on kasvanut.

Hän olisi saanut oman nimen ihan virallisestikin, mikäli me ei oltaisi hukattu sitä virallista paperia jolla se piti viranomaisille kertoa. Mitä luulet pahnanpohjimmainen, riittäisikö epävirallinen? Oletko näissä asioissa kovin tarkka?

Yhdessä pahnanpohjimmainen on. Hän on tarkka maidostaan. Sitä pitää muistaa tarjoilla. Sylistäkin hän on tarkka. Kaikki sylit käyvät, mutta nälässä vain yksi syli hiljentää hänet. Jo pelkkä haju riittää.

On hauskaa olla suosiossa. Vaikka kyllä se ohi menee, ehkä noin kahdessatoista vuodessa.

 

Tytär huiteli viikonlopun omilla teillään. Tänään hän tuli kotiin. Kotiin tullessaan hän tervehti. Sitten pahnanpohjimmainen röhkäisi sängyllä. Tytär kääntyi katsomaan sängylle ja näytti yllättyneeltä. Ai säkin olet täällä? hän kysyi kaksi- ja puoliviikkoiselta sisareltaan .

Tytär oli unohtanut, montako lasta kotona oikeastaan on. Hän otti pienimmän siskonsa syliin ja huudahti: ovatko ne vaihtaneet sut?

Pahnanpohjimmainen on kasvanut.

 

Perheenäiti katsoi kaupungin alustavaa lakkautuslistaa ja ajatteli kokonaisen voimasanan. Minulta menee tämän takia viimeinen vauvani kokonaan ohi, hän tajusi. Kohta se on koulussa.

Paitsi että ai niin -

onkohan niitä kohta enää jäljellä. Kouluja.

 

Perheenäiti katsoo pahnanpohjimmaista. Näiden takia tänne ollaan tultu, hän tietää. Sitten hän vilkaisee uudelleen sitä listaa, ja muistaa:

ja niiden takia minä luen tätä listaa.

Ja se epämiellyttävä siellä otsan takana, se liittyy tähän vielä jotenkin.