Kirjoittaisit sinäkin siihen blogiisi joskus jotain järkevää. Kun sinulla semmoinen kerran on. Kukaan ei oikeastaan tiedä miksi sinulla semmoinen ylipäätään edes on. Et varsinkaan sinä itse.
Kirjoittaisit vaikka että vastustat Katajanokan hotellihanketta. Se sentään on järkevää. Ja että vaikka yleensä mieluusti puolustat rakennussuojelua, haluaisit silti että Kulosaaren (kuulemma joitain) arkkitehtonisia arvoja omaava käyttökelvoton ala-aste purettaisiin saman tien, ilman että sitä yritettäisiin korjata enää kertaakaan, ja että sen tilalle rakennettaisiin kokonaan uusi monitoimitalo, johon koulukin mahtuisi, ja että teit tänään sen eteen opetuslautakunnassa sen mitä siellä nyt ylipäätään voi. Voit myös lisätä että opetuslautakunnassa oli tänään suht hyviä voisarvia. Olitkin kyllästynyt opetusviraston piirakoihin.
Sitten voisit jatkaa vaikka kertomalla, että olet mukana kaupungin budjettisovussa, koska sinua ilahduttivat kaupunginjohtajan pohjaesitykseen neuvotellut lisärahat sosiaalipuolelle, ja myös se että budjetin kirjauksiin livautettiin yksi sinun kirjoittamasi lause. Sen jälkeen voisit tunnustaa, ettet ole erityisen ilahtunut siitä, kuinka joukkoliikenteen lippujärjestelmää ollaan uudistamassa, mutta et ehkä ole tajunnut ehtiä avata tästä suutasi ajoissa oikeassa paikassa. Tässä se nyt ei ehkä enää niin kauheasti auta. Se, mistä et pidä, on se, että kaukaa lähiöstä keskustaan tai takaisin matkaava, joka ei ole kausilipun käyttäjä, joutuisi jatkossa maksamaan matkastaan enemmän kuin lyhyempiä matkoja saman kaupungin sisällä tekevä. Sinustahan se olisi suorastaan tyhmää. Sanoisit tyhmä sen jollekin jossain, ajoissa. Tämä uudistushan lisää ehkä autoilua.
Seuraavaksi voisit todeta, että Tammisaaren synnytystoiminnan lakkauttaminen on yksi vuosikymmenen ehdottomasti huonoimmista päätöksistä, ja ettet koskaan tule antamaan anteeksi sille yhdelle äänelle, joka päätöksen ratkaisi. Vaikka niitä ääniä oikeasti olikin yhdeksän kahdeksaa vastaan. Voit samalla todeta, että sinua harmittaa suuresti se, että valtaosaa siitä, mitä päätöksenteon kulissien takana kuulee, ei voi kirjoittaa suoraan siihen tyhmään blogiin niin kuin asia on. Tekisi nimittäin usein mieli. Usein tekisi mieli kertoa parillekin lukijalle, miten asiat oikeasti päätetään, ja miten pienestä ne päätökset voivat olla kiinni.
Parille lukijalle tosin voisi tulla pariinkin otteeseen aika paha mieli.
Jotain tällaista sinä voisit joskus siihen blogiisi kirjoittaa. Sen sijaan katsot tärkeämmäksi kertoa esimerkiksi tämän: että söit juuri puoli kiloa vaniljavanukasta. ("Mitä tämä on?" esikoinen kysyi jääkaapin avatessaan ja jatkoi:"Ja miksi tätä on kokonainen ämpärillinen?")
Siksi kun sitä tarvitaan yöllä. Suklaan syöminen on nimittäin nyt lopetettu, ettei vauva kasvaisi liian isoksi. Ämpärillinen vaniljavanukasta vuorokaudessa sen sijaan on aivan okei. Pahnanpohjimmainen sentään pyysi sitä itse.
Ei muuta. Paitsi että tekisit jotain elämällesi. Kuka haluaa istua päivisin leikkipuistossa kylmissään liian ison takapuolen päällä, ja kuunnella joka jumalan päivä jonkun ihmisen tavatessaan muka-hyväntahtoista naureskelua oman vatsansa koosta? Ei kukaan. "KYLLÄPÄ se onkin iso! Kylläpä se onkin ISO! Miten se ONKIN noin iso? ONPA se todella ISO!"
Onpa todella. Aika yllättävää muuten että onkin. Todella yllättävää. Vielä kun keksisit mitä vastata. Vielä kun tietäisit mitä sanoa. Muuta kuin että: "Nii-in, jaa-a."
Paitsi että tänäänhän sinä viimein keksit, leikkipuistossa. Tulit siellä sitten sanoneeksi jollekin viattomalle hyväntahtoiselle äidille, että olet aivan helvetin kyllästynyt siihen että joka kerta kun näytät naamasi ulkona, joka vittuilee sinulle sinun vatsasi koosta. Ehkä se "nii-in, jaa-a" olisi kuitenkin ollut vähän kiltimpää.
Niin että tekisit jotain elämällesi. Aloita vaikka synnyttämällä. Neljättä vuotta raskaana, kymmenys elämästä, haloo.
Lopettaisit jo. Ja kirjoittaisit sen jälkeen joskus jotain järkevää.
Kommentit