Vakaville asioille ei saisi nauraa. Siksi niille välillä pitää, on ihan pakko. Muuten niitä ei jaksa: hoitaa, sietää ja ymmärtää. Niin kuin niitä aina pitää.

Taantuma on hiukan töytäissyt perheenäidin perhettä. Talous hiukan ontuu. Hiukan on tässä yhteydessä hiukan hullunkurinen ilmaus, molemmissa lauseissa. Talous siis makaa rähmällään keittiön pöydän alla ja korisee.

Asialle on siis tehtävä jotain, ja koska se alkaa olla jo vähän vakava, sille täytyy kai viimeinkin ymmärtää nauraa.

Puoliso sen aloitti. Perheenäiti puolestaan ei pystynyt enää vastustamaan kiusausta. Vakava keskustelu sai uuden käänteen, kun perheeseen alettiin harkita uutta pankkilainaa. Kun päästiin vakuuksiin, puolison väsyneet silmät syttyivät.

Viedään sinne pankkiin ässäarpa, hän ehdotti. Sanotaan niille, että jos meille tulee lyhennysten kanssa vaikeuksia, saatte ilman muuta raaputtaa.

Perheenäiti näki mielessään sen juhlallisen hetken, jona ässäarpa vedetään lompakosta ja ojennetaan hitaasti pankinjohtajalle. Se hetki alkoi tuntua näkemisen arvoiselta. Sitten perheenäitiä alkoi epäilyttää: kannattaako kaikkea kuitenkaan laskea yhden kortin varaan?

Vaihtoehdoksi hän ehdottikin seuraavaa: otetaan helvetin iso pikavippi ja ostetaan ässäarpoja koko rahalla. Näin raaputukseen olisi käytössä useampi kortti.

Puolison mielestä tämäkin kuulosti lupaavalta. Vaikeissa tilanteissa tarvitaan mielikuvitusta ja optimismia. Sillä niistä selvitään.

 

Puhe siirtyi Helsingin kaupungin talouteen. Että kuinkas sen laita sitten jatkossa, velkaantumista, leikkauksia vai veronkorotuksia?

Puoliso ehdotti, että Helsinki varaisi ensialkuun ässäarpojen ostoon vaikkapa kaksikymmentätuhatta euroa. Sillä jo luulisi kaupungilla olevan aika hyvät voittomahdollisuudet.  

Perheenäidin väsähtänyt mielikuvitus havahtui hereille.

Pikavoitoilla hankittujen lisäarpojen virkamiesraaputus voitaisiin laajentaa kolmivuorotyöksi. Alkuun päästyään kaupunki voisi perustaa vedonlyöntiviraston. Valtuutetut velvoitettaisiin käymään raveissa. Pitkävetoa varten käynnistettäisiin oma virkamieskoneisto, viraston toimintaa valvoisi lottolautakunta. Sen puheenjohtajaksi saatettaisiin, huom. saatettaisiin valita valtuutettu Virkkunen, joka johtaisi väsymättömästi kokouksia, joissa pohdittaisiin ankarasti kaupungille parhaiten sopivia lottonumeroita sekä sitä, missä määrin kaupungin tulisi panostaa esim. kimppalottoon yhdessä pääkaupunkiseudun kehyskuntien kanssa. Kaupunginhallitus hoitaisi kerran viikossa kenon, koska se on kaikista vaikeimmin ymmärrettävä lottoamisen muoto ja vaatii siksi päättäjiltä erityistä panosta. Ulkomaisten vieraiden kanssa kokeiltaisiin projektiluontoisesti vikinglottoa, ja mikäli voitot jäisivät pääosin kotimaahan, kokeilu vakinaistettaisiin. Sähköisen asioinnin kehittymisen myötä kaikkien hallintokuntien työntekijöiden olisi entistä helpompi osallistua työaikanaan nettipokeriin. Kunnallisveron korotuspaineet helpottaisivat, ja vaikkei kukaan enää ennen pitkää ehtisikään keskittyä mihinkään olennaiseen, kaupungin talous ainakin saataisiin pelastettua.

Valtuuston kahvilaan asennettaisiin hedelmäpelit. Eniten kolikoita kaupungin kassaan kantanut puolue saisi organisoida valtuuston pikkujoulujen bingon.

 

Tässä kohtaa puoliso oli jo ehtinyt nukahtaa. Perheenäiti ajatteli naurun kyyneleitä puolison hetkeä aiemmin niin väsyneillä kasvoilla ja sitä ihanaa tapaa, jolla tämän olkapäät alkavat hytkyä kun pariskunnasta tulee hetkeksi yhteisvitsikäs. Talous keittiön pöydän alla on lakannut korisemasta. Hyvin ideoitu on puoliksi pelastettu. Vaihtoehtoisesti talous ehkä otti ja kuukahti, joskus puolen yön jälkeen, kun perheenäidin kurkkua painoivat puolison naurun kyyneleet. Painoivat sopivasti, eivät liian pahasti. Ne näyttivät kuitenkin kivalta.

Vakaville asioille pitää nauraa. Nauru pitää ihmisen hengissä. Ihmisen kengissä on tukala olla ilman hytkyviä olkapäitä.