Nonni. Että se siitä sitten. Taas on enemmistö puhunut. Taaskaan perheenäiti ei oikein osannut kuulua joukkoon.
Valtuustosalissa oli kuuma. Ilmastointi oli pois päältä, ilma huonoa. Ihan oikein noin niin kuin käytännössäkin.
Kuvaannollisesti ilma oli sekä hyvää että huonoa. Huono voitti 50 - 35. Kukaan ei äänestänyt tyhjää.
Perheenäiti istui melkein koko nelituntisen päiväkotien ja Kustaankartanon vanhainkodin (vaimikäsenykyäänon) ruokahuollon keskittämistä koskevan keskustelun ajan - lukuunottamatta pahnanpohjimmaisen lempiharrastusta, jatkuvaa vessassa juoksentelua - enimmäkseen omalla paikallaan, enimmäkseen suuttumatta. Huom. enimmäkseen. Pari kertaa kuitenkin teki mieli vedellä yhtä puoluetta ympäri sen valtavia korvia.
Miten sitä jaksetaankin halveksua ja olla arvostamatta tavallisten ihmisten tekemää työtä, sivistynein sanakääntein. Miten jaksetaankin. Miten sitä jaksetaankin - ja miten sitä jaksetaankin kuunnella, en ymmärrä. Tänään jaksoin mielestäni hienosti.
En lyönyt ketään.
Pikkuisen oli kyllä asiaa. Valtuutettu Virkkunen puhui pöntössä hänelle varatun kuuden minuutin sijaan kuusi minuuttia 26 sekuntia. Lyhyemmin en osannut tätä aiemmin päivällä leikkipuistossa hiekkalaatikon ääressä käsin kirjoittamaani kahta sivua ilmaista:
"Hyvä puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut,
päiväkoti on nimensä mukaisesti lasten päiväsaikainen koti. Lapsi saattaa viettää siellä leikki-iästään suuremman osan kuin vanhempiensa luona, iltakodissaan.
Ruoanlaitto iltakotona ei ole mikään vanhempien lapsiinsa kohdistama tukipalvelu. Se on osa arkea. Syöminen iltakotona ei ole osa mitään ruokapalveluprosessia, se on kotona laitetun tai lämmitetyn ruoan syömistä. Lapset eivät ole vanhempiensa asiakkaita, eivätkä vanhemmat iltakodin kasvatushenkilökuntaa.
Miksi päiväkodissa siis pitäisi olla toisin?
Kaikki päiväkodissa työskentelevät aikuiset ovat saman työyhteisön jäseniä, päiväkodin aikuisia. He ovat siellä töissä lapsia varten, yhdessä. Myös keittiö- ja siivoustyöstä huolehtivat. Mielestäni on siksi luontevaa, että he toimivat saman esimiehen alaisuudessa ja tasavertaisina oman työyhteisönsä jäseninä.
Meille tuodun esityksen liitteenä on talous- ja suunnittelukeskuksen organisaatioyksikön vanha esitys siitä, "kuinka sosiaaliviraston ruokapalvelujen tuotanto voitaisiin eriyttää tilaajapuolesta". Mielestäni sen teksti on otsikkoa myöten hiukan elämästä vieraantunutta. Päiväkodin keittäjiä ja siivoajia ei nähdä siinä osana päiväkodin kasvatushenkilökuntaa, vaan vain osana ruokapalveluprosessia, josta täytyisi saada kaupungille entistä kustannustehokkaampaa. Väheksymättä kaupungin säästöpaineita joudun toteamaan että ruoanlaitto ja siivoaminen tunnetaan kuitenkin päiväkodissa paremmin nimellä päiväkodin arki. Ei siitä voida erottaa irrallisia toimintoja. Ruokahuolto ei ole arjesta irrallista enempää kuin mikään muukaan, mitä päiväkodin arjessa ja juhlassa tapahtuu.
Hölmöjä päätöksiä on helpompi tehdä, jos niitä tehtäessä puhutaan vain prosesseista, ei ihmisistä.
Päiväkodin ruoan laittaa kuitenkin jatkossakin ihminen, työskenteli hän sitten sosiaaliviraston tai Palmian alaisuudessa. Meille tuodun esityksen mukaan nykyinen määrä päiväkotien ruoasta voitaisiin jatkossa valmistaa ja tarjoilla nykyistä vähemmän ihmismäärän voimin. Kuka tahansa vähänkään ajatteleva ymmärtää kyllä, mitä tämä tarkoittaa yksittäisen työntekijän kannalta. Suurin säästö Palmialle keskittämisessä tulisikin juuri siitä, että työntekijöitä voitaisiin käyttää entistä tehokkaammin.
Kaupunginhallituksen ehdotuksessa mainitaan nimenomaan termi "ruokapalvelutyöntekijöiden käyttäminen". Kyseessä ovat toki vain pari sanaa, mutta niiden takana on ikävä asenne. Ihmistä ei käytetä, hänet palkataan tekemään työtä. Ihmisellä pitäisi mielestäni olla oikeus pysyvään työyhteisöön, ja työssä pitäisi olla ihmisen tahti. Ei koneen.
Pienten päiväkotien nykyinen kyky joustoihin sijaisjärjestelyissä on ollut mahdollista juuri siksi, että päiväkodin keittiö- ja siivousväellä on ollut kouluissa työskenteleviä väljempi mitoitus. Nyt tähän mitoitukseen olisi tulossa kiristyksiä. Palmialta päiväkotien osalta nyt edellytettäville lisäpalveluille ei ehkä oikeasti jääkään käytännössä työntekijän aikaa. Puettavien kurahousujen määrä ei vähene ruokahuollon kiristyvien aikataulujen myötä, päinvastoin - helsinkiläisten päiväkotilasten määrä on nousussa. Pelkkä palvelukonsepti ei riitä, sen toteuttamiseen täytyy olla myös käytännön välineet. Näitä meille ei ole esitelty.
Uskon myös, että joiltain työntekijöiltä jatkossa edellytettävä valmius hypätä kesken päivän työpisteeltä toiselle tulee muun työtahdin kiristymisen ohella johtamaan työntekijöiden rekrytointivaikeuksiin. Lastenhoitohenkilökunnan puolella näitä vaikeuksia on jo nyt. Päiväkodit eivät tarvitsisi enää minkäänlaisia lisävaikeuksia motivoituneen ja pysyvän työvoiman saamisessa.
Päiväkotilasten vanhempien keskuudessa on esiintynyt huolta siitä, pystyykö Palmia käytännössä vastaamaan pienten lasten erityisruokavaliotarpeisiin. Minä uskon että varmaankin pystyy, ainakin sitä hommaa harjoiteltuaan, mutta aina kun ruoan valmistava tai lähettävä taho on kaukana sieltä, missä ruoka syödään, riski vahingoista kyllä kasvaa. Ihminen se on siellä lähettävässäkin päässä. Kun pienen päiväkodin oma keittäjä tuntee lapset, joilla on ruoan suhteen erilaisia tarpeita, hän myös tuntee erilaista vastuuta siitä että tuttu pikkuväki saa varmasti vain sitä ruokaa, joka pikkuväelle oikeasti sopii.
Haluan tarkentaa, etten suinkaan halua parjata Palmiaa. Palmia ja sen työntekijät tarjoilevat omille koululaisillenikin varsin hyvää ruokaa varsin sujuvasti. Ymmärtääkseni Palmia onkin hoitanut kouluruokailun pääosin hyvin, ja ruokaan ollaan pääosin tyytyväisiä, ehkä jopa entistä tyytyväisempiä. On siis varmasti periaatteessa täysin mahdollista, että Palmia selviytyisi kaikkien Helsingin päiväkotien lasten ruokkimisesta hyvinkin. Käytännössä päiväkoti vain on varsin erilainen paikka kuin koulu, ja päiväkodeissa on eroja.
Päiväkotien ruokahuollon keskittämisellä Palmialle voi olla vaikutuksia, jotka eivät koske kouluja. Nämä vaikutukset voivat olla laajempia kuin nyt ymmärrämme, tai meidän annetaan ymmärtää. Uskon että kaikki nämä vaikutukset päiväkodin ja niiden työntekijöiden arkeen eivät olisi hyviä. Näin on tässä kaupungissa uskottu aiemminkin - viimeksi viimevuotisessa sosiaalilautakunnan lausunnossa, jonka mukaan ruokailu on osa alle kouluikäisten lasten varhaiskasvatusta.
En myöskään usko, että keskittämisestä saatavat säästöt olisivat kaupungin kokonaistalouden kannalta nyt esitetyn laajuisia. Siksi en kannata päiväkotien ruokahuollon keskittämistä. Ja mitä tulee Kustaankartanon ruokahuoltoon - se toimii nyt hyvin, eikä sen keskittämisestä Palmialle saataisi selvityksen mukaan merkittäviä säästöjä. Siksi senkään keskittäminen ei mielestäni ole perusteltua.
Kannatan esityksen hylkäämistä.
Ja lopuksi (tätä ei lukenut puistossa kirjoittamissani paperissa, puhtaaksikirj. huom.), minäkin haluan ihmetellä. Haluan ihmetellä paitsi samaa, mitä valtuutetut Ingervo ja Sumuvuori - sitä että kokeilupäiväkotien kokemuksia ei odotettu tai esitelty ehdotuksen tueksi - myös sitä, että meille tämän kauden valtuutetuille jaettiin taustatiedoksi vain vanhoja selvityksiä.
Kaupunginjohtaja Pajunen totesi tänään, että nyt tehty esitys on sama kuin aiemmin, ja siksi YT-menettelyksi riittää vuoden 2006 YT-menettely. Miksi täällä sitten on niin vahvasti viitattu siihen, että tehty esitys olisi parantunut? Toivoisin tähän vastausta ennen äänestystä.
Ja viimeinen ihmetys: tällä päätöksellä saavutettavien säästöjen määrä tuntuu olevan jonkinlainen uskon asia. Itse toivoisin näin isoja säästöpäätöksiä tehtäessä, että niitä tehtäisiin jonkin muun kuin vaihtelevan uskon perusteella. Varma tieto olisi kyllä aika paljon parempi perustelu.
Kiitos - ja anteeksi ajan ylittämisestä."
Yöllä perheenäiti hiipi kotiin pahasti turvonneilla jaloillaan. Vastassa oli sutjakka nälkäinen jänis, joka osoitti mieltään syömällä päivän postia keittiön pöydän alla. Muut nukkuivat.
Perheenäiti oli saanut valtuuston kokouksen aikana yhden todella kiltin lyhyen sähköpostin ihmiseltä, joka oli katsellut valtuuston kokousta netistä. Siitä tuli kamalan hyvä mieli.
Kiitos.
Perheenäiti päätti siirtää vahvan turhautumisen aamuun. Aamulla sitä jaksaa paremmin, etenkin kun aamulla käydään moikkaamassa vielä syntymätöntä pahnanpohjimmaista synnytyssairaalan monitorista. Pahnanpohjimmaiselle on suotu ylimääräisiä tervehtimiskäyntejä, koska hänen pikkuinen isoveljensä on kuollut. Se aiheuttaa perheenäidissä kiitollisuutta. Jokin sentään vielä tässä kaupungissa toimii, edes vielä. Jossain sentään vielä on vähän sydämellekin sijaa, vaikka lääketiede ei kiistatta osoittaisikaan, että pahnanpohjimmaisella olisi erityinen vaara päätyä samoihin lintujen hommiin veljensä kanssa.
Jossain sentään vielä ihmisten annetaan olla ihmisiä, joilla saa olla ihmisten huoli. Omista poikasistaan vaikka.
Helsingin kaupunginvaltuuston enemmistö ohitti tänään tuhansien vanhempien huolen ja jätti väliin kaupungin omien, asianosaisten työntekijöiden kuulemisen. Nämä työntekijät olivat kutsuneet kaupunginvaltuutettuja yhteiseen keskustelutilaisuuteen päiväkotien mahdollisesta ruokahuollon keskittämisestä - huomenna.
Minua hävettää. En itse ollut saanut kutsua, mutta hävettää silti. Koko kaupungin puolesta.
Hyvää yötä Helsinki. Toivottavasti heräät vielä joskus.
Mieluiten minun elinaikanani.
Haluaisin niin kovasti olla silloin paikalla.
Kommentit