Perheenäiti on ärtynyt.

Helsingin kaupunki on ärsyttänyt häntä. Loppuraskaana olevia kaupunginvaltuutettuja ei kannattaisi ärsyttää.  Ne nimittäin saattavat ottaa kynän käteen ja askarrella elämänsä ensimmäisen valtuuston kyselytuntikysymyksen.

Perheenäiti toteaa sekaantuneensa aika moiseen soppaan sekaannuttuaan kaupungin päätöksentekoon. Siihen nimittäin liittyy asioita, joita perheenäiti ei olisi halunnut elämässään nähdä.

Loppuraskaana keskellä kaupungin päätöksentekoa julkista blogia kirjoittavana kaupunginvaltuutettuperheenäitinä, jonka jänis syö verhoja ja jonka tytär pissii matolle samaan aikaan kun perheenäiti yrittää saada puhelimitse tietoa kaupungin päätöksenteosta, sellaisena kaupunginvaltuutettuperheenäitinä on joskus vaikea olla. Silloin tekisi mieli avata tietokone ja kirjoittaa kaikki tietämänsä (tietämättömyys) kaupunkilaisten luettavaksi, päivitellä sitä vähän ja nukkua sitten yönsä rauhassa.

Mutta kun aina ei muista, mikä siitä tiedosta oli keskeneräisyytensä takia luottamuksellista, ja mikä julkista. Aina ei muista mikä luettiin miltäkin listalta, ja mikä puhuttiin missäkin. Kaupunginvaltuutettuperheenäiti, joka on sitä mieltä, että kovin salaisia päätöksentekoon liittyviä kuvioita ei kaupungissa lainkaan saisi olla, koska se on kaikin puolin vaarallista, on vaikeassa tilanteessa, koska hän ei kuitenkaan haluaisi vaikeuttaa omaa tai muiden toimintaa niissä kuuluisissa päättävissä elimissä toitottelemalla maailmalle omia tarkistamattomia luulojaan ja vaikutelmiaan eikä etenkään käymiään tai kuulemiaan keskusteluja, joiden ei ole tarkoitus olla julkisia. Perheenäiti ei sentään haluaisi olla täysin epäluotettava. Samalla perheenäiti haluaisi kuitenkin toimia kaupunkilaisilta saamansa luottamuksen arvoisesti siten, ettei hän silti pitäisi suutaan kokonaan kiinni silloin, kun alkaa vaikuttaa siltä, että päätöksenteon kulkua olisi syytä hiukan kyseenalaistaa.

Tämän minä siis kumminkin nyt sanon, ja tämä on silkka oma, vasta puoliksi tarkistettu vaikutelmani:

kaikki ei nyt ole ihan kunnossa. Tässä kaupungissa on nyt tapahtumassa jotain, mikä ei ole ihan okei.

 

Perheenäiti muistelee omia kirjoituksiaan näillä avaruuden sivuilla vuosi sitten. Hän ei jaksa kahlata niitä enää itse läpi tarkistaakseen, mitä hän oikeasti on kirjoittanut, joten nyt täytyy vain tukeutua omaan muistiin. Perheenäiti muistelee kirjoittaneensa vaalien alla ylös perustelun sille, miksi hänestä ehkä tulisi ihan hyvä kaupunginvaltuutettu. Perheenäiti muistelee väittäneensä, että hän voisi olla kaupungin asioille ihan kelvollinen vahtimestari.

Nyt perheenäidistä alkaa tuntua, että kaupunkia onkin syytä vahtia.

 

Jäämme odottamaan perheenäidin kyselytuntikysymystä - ja etenkin sen vastausta.

Ja sitä, että ne molemmat on ehditty laatia. Sori.

Piti vaan sanoa jotain, ja koska olen eksyksissä keskellä politiikkaa, päätin tehdä sen sanomatta yhtään mitään. Varmuuden vuoksi.

Nyt ymmärrätte varmaan, miksi olen ärtynyt.