Perheenäiti istuu keittiössä.
Hän yritti mennä äsken nukkumaan, mutta omaan sänkyyn ei mahdu. Siellä nukkuu kaksi suloista tytärtä, iso ja pieni, otsat vastakkain, toinen pitkin pitkää pituuttaan, toinen poikittain, pätkänä. Puoliso on nukahtanut keittiön sohvalle, kesken elokuvan. Kyllä, elokuvia katsotaan keittiössä. Perheenäiti katsoi elokuvan loppuun. Nyt hän ei osaa valita, missä nukkua. Tarjolla olisi olohuoneen sohva tai keittiön uusi parvi. Kyllä, keittiössä on nykyään myös parvi. Keittiössä on nykyään kolme kerrosta. Sohvan päällä on tyttären parvi ja sohvan alla jäniksen koti. Jänis täytti tänään viisi vuotta. Jänis on kai horoskoopissa leijona.
Se on hyvä merkki. Varmaan myös jänikselle.
Perheenäiti näki tänään Korkeasaaressa vähän isomman leijonan. Se lepäsi. Onpa sillä isot käpälät, perheenäiti sanoi. Sillä on tassut, puoliso korjasi.
Onkohan jänikselläkin siis?
Korkeasaari on aina ollut perheenäidin mielestä vähän kummallinen paikka. Kummallisuus kulminoituu aina apinahäkin edessä. Perheenäiti katsoo apinoita silmiin ja häntä hävettää, syvästi, koko oman rotunsa puolesta ja oman itsen, koska hän seisoo siinä ja tuijottaa. Vastaan tuijottava katse ei jätä mitään sijaa millekään ylimieliselle epäilylle. Takaisin katsoo aina yhtä terävä katse ja sen takaa joku, joka ei kuulu häkkiin.
Perheenäidille tulee Korkeasaaressa aina salaa vähän paha mieli. Tähän ei eläin pysty, hän ajattelee häkkejä katsellessaan. Eläin ei tekisi toisille eläimille näin. Sen ei tarvitsisi. Se joko söisi ne, nälkäänsä, tai jättäisi ne rauhaan.
Siksi perheenäiti ilahtui tänään aivan valtavasti tavattuaan Korkeasaaren kaksi saukkoa. Hän ei muista nähneensä niitä koskaan ennen, ja uskonpa että jos hän olisi ne nähnyt, hän kyllä muistaisi.
Saukot tekivät perheenäitiin suuren vaikutuksen. Kaikkien niiden apaattisten, masentuneiden häkkieläinten joukossa asuu kaksi iloista saukkoa, jotka ovat ottaneet elämään erittäin hyvän asenteen.
Tässä ollaan nyt, saukot näyttivät ajattelevan, eikö ollakin hienoja? Saukot olivat tavattoman kiinnostuneita kaikista heitä tuijottavista ihmisistä. Ai moi! ne tervehtivät tuijottajia. Kaikessa mitä saukko tekee, näyttää olevan huutomerkki. Välillä saukot pusivat toisiaan, ja hengasivat sitten yhdessä häkin laidalla seuraamassa ritilän läpi naapurin vesikon toimia. Hyvin kiinnostuneina.
Vesikolla piti kiirettä. Vesikko vaikutti todella kiireiseltä. Ympäri häkkiä iloisesti hyppelevä vesikko vaikutti siltä, että sillä oli kiire olla iloinen. Koska se on vesikko, ja tässä ollaan nyt. Mitään (muuta) tolkkua vesikon hommissa ei näyttänyt olevan. Tuohon kyllä pystyy ihminenkin, perheenäiti ajatteli vesikkoa seuratessaan, harmi vain että se niin harvoin haluaa. Tuo näyttää kivalta.
Saukko ja vesikko vaikuttivat viisailta eläimiltä. Sen sijaan että vankeus olisi nujertanut ne, ne ovat päättäneet ottaa siitä kaiken irti. Tässä ollaan nyt, ollaan nyt sitten tässä ja kun kerran ollaan, ollaan sitten kunnolla. Kun elämä kerran on tässä. Elämä saukon ja vesikon vierekkäisissä häkeissä näytti perheenäidin mielestä hyvältä elämältä. Oli kaikenlaista paikkaa missä kiipeillä ja häkin läpi virtasi puro jossa uida. Uinaan, päällikkö ehdotti saukot vedessä nähdessään. Hän olisi halunnut mennä mukaan. Enkä yhtään ihmettele.
Yöllä kun kaikki nukkuvat, ovat koossa unimailla kuka missäkin, mutta kaikki kotona, perheenäiti istuu keittiössä valtavassa rakkauden puuskassa. Nukkuvia rakkaita on hyvä katsoa. Päällikkö nukkuu isosiskonsa vieressä yllään isosiskon lempipaita. Se on päällikön lempipaita. Paita sopii molemmille, toisella se vain yltää napaan, toisella nilkkoihin. Päällikkö ei enää käytä kotona muita vaatteita kuin isosiskonsa paitoja. Hän etsii ne ja pukeutuu niihin itse. Ne ovat mukavan väljiä ja tuoksuvat rakkailta.
On yö. Nukkuva perhe tuoksuu rakkaalta. Pahnanpohjimmainenkin nukkuu.
Sikiöt muistuttavat saukkoja, vain tuuheat viikset puuttuvat. Joiltain kai puuttuu myös häntä. Häntä olisi hyvä olla.
Minä en voi ymmärtää, minkä takia siitä on luovuttu. Saukolla häntä selvästikin määrää uimisen suunnan, saukko käyttää häntää peräsimenä, tai ehkä häntä käyttää saukkoa, kuka tietää. Minä en.
Minä vain kadehdin. Aina kun suunta puuttuu, voisin kysyä sitä hännältä. Eikä varmaan edes tarvitsisi.
Häntä vain veisi.
Kommentit