Lukija kaipasi väliaikatietoja. Täältä pesee, ja mitä?

Tyhmin kysymys ikinä. Elämään ei mahdu muuta kuin pyykkiä.

 

Perheenäiti tosin piipahtaa viikonloppuisin punaisessa talossa. Viime viikonloppuna perheenäidillä meni punaisessa talossa luonnon helmassa päälle hyvin luonnollinen muuton jälkitila. Punaisen talon pihalla oli hyvin tilaa huutaa, heitellä erilaisia kalusteita ja potkia kastelukannuja puolen vuorokauden verran. Jaahas, kesäasukkaat ovat palanneet, naapurissa mietittiin. Puoliso ja päällikkö seurasivat vierestä. Lopuksi perheenäiti ilmoitti heille ettei enää KOSKAAN aio tehdä kenellekään ruokaa eikä pestä muita kuin omia vaatteitaan. Tämän idean perheenäiti sai tajuttuaan, että hän oli pakannut punaiseen taloon mukaan puhtaat vaatteet kaikille muille paitsi itselleen. Itselleen hän unohti. Ei, kyllä tämä hölmöily nyt piisaa, perheenäiti päätti ja jatkoi riehumista. Iltapäivällä hän valmisti itselleen salaatin ja kielsi ketään muuta koskemasta siihen. Perhe söi pelkkää makkaraa.

Illalla rauhoittunut perheenäiti sanoi puolisolle: päästin vähän höyryä. Joo mä panin merkille, puoliso vastasi. Sitten perheenäiti jatkoi pihan kuopsuttamista. Seuraavana päivänä salaattia riitti muillekin.

 

Kaksiosta sen verran että kyllä, olemme panneet merkille että tämä todellakin on kaksio. Tämä on sellainen kaksio, jossa on kaksi huonetta ja keittiö. Kyllä, olemme panneet merkille. Tavaroita emme ole panneet paikoilleen. Niille ei ole mitään paikkaa.

 

Varhain maanantaiaamuna väsynyt perheenäiti palasi kaupunkiin ja avasi sähköpostinsa. Siellä oli niin paljon viestejä, että hän sulki sen saman tien. Kaupunkiahdistus oli voimakas, niin voimakas että perheenäiti teki seuraavaksi sen ainoan järkevän asian mitä tietokoneella voi tehdä: kirjoitteli Googlen kuvahakuun erilaisten kukkien nimiä. Se rauhoittaa. Edellisenä perjantaina perheenäiti, jonka perhe elää kroonisessa vararikossa, paineli puutarhamyymälään ja osti kukkia koko opetuslautakunnan kokouspalkkiolla, jolla olisi hyvin saanut viikonlopun ruoat. Syökööt kukkia, perheenäiti ajatteli perheestään ja päätti samalla, että tästä lähtien joka ikinen, siis joka ikinen opetuslautakunnan kokouspalkkio käytetään kukkiin.

Eilen, kun perheenäiti asteli opetuslautakunnan kokoukseen kädessään painava talousarvio, josta hän ei ymmärtänyt juuri mitään, hän motivoi itsensä kukilla. Olen ryhtynyt näihin luottamustoimiin siksi että perheeni pysyisi kukissa, hän ajatteli, ja tänään olen koko kokouksen ajan aivan hiljaa.

Jälkimmäinen ei mitenkään onnistunut, mutta kai sen palkkion saa silti.

 

Illalla opetuslautakunnan kokouksen jälkeen perheenäiti makasi keittiön sohvalla lukemassa kaupunginvaltuuston esityslistaa ja hänen silmänsä lurpsahtelivat. Laittakaa toi valo päälle, ojentakaa mulle toi liiteosa tosta pöydältä (50 cm päästä) ja tarjoilkaa mulle jäätelöä, perheenäiti ohjeisti perhettään.

Tuli ilta, tuli yö. Tuli aamu ja iltapäivä, ja kohta perheenäiti raahautuu raitiovaunulla kaupungintalolle. Miksi sinne pitää aina raahautua, miksei sinne voi vain karkeloida kevyesti, perheenäiti miettii. Päällikkö seisoo sohvalla ikkunan edessä, katselee kadulle ja tiedottaa: "kettu". Kadulla näkyy niitä usein. Mulla on jossain joku ponsi ja puhe, jota en viime valtuustossa ehtinyt pitää kun asia jäi pöydälle, perheenäiti muistaa. Mikähän se oli se ponsi ja missähän se on se puhe, perheenäiti miettii.

Kohta hän lakkaa miettimästä, etsii, löytää ja raahautuu. Tulee ilta, tulee yö.

Yöllä saa nukkua.