Perheenäiti kyllästyi elämäänsä ja vaihtoi sen. Hän vaihtoi siitä osan eilen ja loput tänä aamuna.

Ei kukaan jaksa pestä näin sairaasti pyykkiä ja siirrellä viikkotolkulla turhaa tavaraa osoitteesta toiseen. Ei kukaan jaksa ajatella koko ajan toisten ruokkimista, istua kokouksissa kuuntelemassa toisten outoja mielipiteitä ja tyytyä vanhenemaan väärän kokoisissa vaatteissa, väärän kokoisena, väärän näköisenä. Kuka on tuo mitäänsanomaton haamu, jonka kaikki hiukset ovat katkeilleet ja jolla on säärissä jonkun toisen suonikohjut? perheenäiti kysyi illalla peililtä ja haastoi sen jälkeen riitaa koko perheen kanssa, koska näillä kohjuilla ei elämässä enää muuta voi.

Toissa yönä perheenäiti makasi punaisessa talossa ja valvoi, kun muut nukkuivat. Kaikki nimittäin eivät nukkuneet. Suuri punainen kuu nousi pellon takaa ja hitto, se hymyili. Punaisen talon pihalla kuukin hymyilee. Perheenäiti makasi aloillaan ja ajatteli kukkia, kun vatsassa molskahti. Pahnanpohjimmainen se siellä heilutti häntäänsä. Pahnanpohjimmaisella on ultraäänikuvassa pitkä häntä. Hän vain siinä ojentaa pikku jalkaansa, tutkimuksen tehnyt kätilö väitti, mutta perheenäiti ei ole tästä aivan varma.

Se näyttää aivan hännältä.

Perheenäiti valvoi niin kauan kuin kuu hymyili. Vasta kun kuu kellahti pajukon taakse ja linnut heräsivät, perheenäiti nukahti.

 

Jokohan nämä kohta riittäisivät, perheenäiti ajatteli viime yönä, kun muut taas nukkuivat. Jokohan minulla kohta on riittävästi roikkuvaa nahkaa ja leikkausarpia, suonikohjuja, pelkoa ja nälkäisiä suita? Jokohan minulla kohta on riittävän vähän omaa aikaa, jotta saisin tässä elämässä aikaan jotain muutakin kuin poikasia?

Jotkut ihmiset nimittäin saavat jotain aikaan vasta kun aikaa ei lainkaan ole. Vasta kun elämä on ääriään myöten täynnä muita ja heidän tarpeitaan, ihminen kellahtaa sen laidan yli ja vajoaa omansa miellyttävään syleilyyn. Öisin.  

Vanhana.

 

Päivisin ihminen saa kaikenlaista postia. ”Hyvä odottava äiti”, kirjeessä lukee, ”verikokeesi ja ultraäänitutkimuksesi tulos Downin syndrooman toteamiseksi on valmistunut. Tulos on normaali ja lisääntynyttä riskiä ei ole todettu. Hyvää jatkoa raskaudellesi”.  Allekirjoitusta ei ole. Hännästä ei puhuta mitään. Tulee mikä tulee, perheenäiti ajatteli ja alkoi itkeä, ette te sitä ikinä kumminkaan tiedä. Jotkut eivät ehdi perille ja vaikka ehtisivät, kaikki eivät ehdi jäädä.

Perheenäiti ajattelee kukkia poikansa haudalla. Selvisivätköhän lemmikit talvesta? Perheenäiti ei aio mennä katsomaan. Lapsen hauta ei ole odottavan äidin paikka. Se on niiden äitien paikka, joiden odotus on palkittu kaikista epäreiluimmalla tavalla. Ei siellä ole pakko käydä. Äiti on istuttanut kukat ja lapsi mennyt lintujen hommiin, mitä siellä enää seisomaan.

 

Kun päällikkö istui punaisen talon pihalla kurahousut jalassa ja lapioi ämpäriin hiekkaa, puolison silmät kastuivat. Kun päällikkö kasteli rikkaruohoja ja omia kenkiään omalla pienellä kastelukannullaan, kastuivat perheenäidinkin silmät. Tämän takia niitä syntyy, perheenäiti ajatteli. Hauva, päällikkö virkkoi naapurin kissalle. Sitten hän haki ruuvimeisselin ja sääti sillä puutarhatuolia.

Perheenäidin pihatyöt jäivät kesken. Tarttis lähteä, puoliso maanitteli perheenäitiä sunnuntai-iltana. Ihan vähän vielä, perheenäiti vastasi. Sitten tultiin kaupunkiin.

 

Kaupungissa on ihan tyhmää. Niinpä perheenäiti vaihtoi tänään elämästään sen osan, jota hän ei eilen punaisen talon pihalla ehtinyt. Hän luki avaruuspostilaatikkoon mätkähtäneet sata sähköpostiaan etäisellä asenteella ja päätti olla ahdistumatta niistä. Hän jätti vastaamatta kaikkiin, joihin ei ollut ihan pakko. Ei ole ihan pakko, perheenäiti päätti. Hän avasi laskunsa ja päätti etteivät ne ehkä koskekaan häntä tai hänen perhettään. Hän katsoi kylpyhuoneen lattialle jätettyä auton turvaistuinta, johon oli kakattu, ja päätti että kun en minä tähän kerran ole kakannut, minua tämä ei liikuta. Turvaistuin on edelleen paikallaan ja haisee pahalta. Pyykkivuoron perheenäiti jätti väliin. Elämän pyykkikiintiö on täynnä, minkäs teet. Jalat eivät enää liiku pyykkitupaan päin. Sänkyä perheenäiti ei pedannut. Siinä nukutaan kumminkin taas ensi yönä.

Perheenäiti keitti kupin maitokahvia ja sitten vielä toisen kupin, nyt kun se taas maistuu. Perheenäiti eli pari kuukautta kokonaan ilman kahvia, koska pahnanpohjimmainen vaati. Nyt se on tullut järkiinsä, onneksi, perheenäiti ajatteli. Kohta perheenäiti köyttää päällikön polkupyörän tarakalle ja ajaa hänen kanssaan puutarhamyymälään. Katselemaan kukkia. Sillä enää ei riitä pelkkä kukkien ajattelu. Ihmisen, joka odottaa viidettä poikastaan, täytyy ottaa käyttöön järeämmät aseet.

Arkea vastaan.