Perheenäiti istuu jossain, missä ennen oli keittiö.

Ennen kaksiossa oli myös parketti. Se oli ihan kiva. Mihinköhän se katosi?

Tämä kaikki tavara on vain ihan täysin välttämätöntä, perheenäiti yrittää selittää itselleen, mehän luovuttiin aika paljosta?

Luovuttiinhan?

 

Perheenäiti heräsi aamulla. Hän avasi silmät ja katseli muuttolaatikoita.

Sitten hän sulki silmänsä.

Mun tanssivaatteet! Ne pitää olla tänään illalla puhtaat! tiedotti tytär, joka oli myöhässä koulusta pian kolmatta tuntia. Pesukonetta ei ehditty asentaa toimimaan, perheenäiti keitti kupin kahvia ja raahautui pyykkitupaan. Sieltä palatessaan hän löysi tyttären tonkimasta pyykkikoria. Mitä sä sieltä enää etsit? perheenäiti kysyi, johon tytär: mun avainta! johon äiti: miksi? No siksi kun mä laitoin sen eilen tänne mun vihreiden housujen taskussa!

Perheenäiti kääntyi katsomaan ikkunasta näkyvää pyykkituvan ovea ja huokaisi. Hän tiesi seuraavan täysin turhaksi, mutta silti, silti hän kysyi tyttäreltään vielä kerran: miksi?

Jep. Se oli täysin turhaa.

 

Päällikkö heräsi ja ryhtyi saman tien hoitamaan nukkeaan tukka pystyssä, koska kukaan ei ollut hoitanut nukkea koko yönä. Ei edes perheenäiti, joka yleensä hoitaa kaiken. Miten tämä ote näin lipsuikin. Myöhemmin, perheenäidin palatessa jälleen pyykkituvasta, esikoinenkin oli raahautumassa kouluun. Perheenäiti ojensi tälle avaimen. Anna tämä sisarellesi ja sano että se on nyt puhdas, perheenäiti virkkoi, meni sinne missä ennen oli keittiö ja yritti keittää itselleen toisen kupin maitokahvia.

Maito oli loppu.

Nuken hoitaminen stressaa päällikköä aivan valtavasti. Hän on sen takia koko ajan ihan loppu.  Päällikkö täyttää tänään vasta puolitoista vuotta, eikä hän tiedä mitä nukke oikein haluaa. Nukke ei puhu mitään. Ahdistunut päällikkö tuo nukkea perheenäidin syliin ja inisee. Perheenäiti ei tiedä mitä päällikkö oikein haluaa. Nukke ei puhu mitään eikä päällikkö kovin paljoa enempää.

Eiks me voitaisi hei piilottaa toi nukke kun se teettää niin paljon työtä, tytär yritti joku päivä. Perheenäiti ei sanonut ääneen sitä mitä kuka tahansa terve perheenäiti tässä tilanteessa ajattelisi: että joo ilman muuta ja voisitteko te muutkin piiloutua samaan paikkaan?

 

Entä jos perheenäiti piiloutuisi pyykkikoriin? Sieltä häntä tuskin etsisi kukaan muu kuin perheenäiti itse, nyt kun avainkin on pesty. Siellä sitä riittäisi pehmikettä, ja kasan kasvaessa maailma vaimenisi, ehkä kokonaan katoaisi.

Pannaan harkintaan. Sitä ennen perheenäiti istuu siellä, missä ennen oli keittiö, nukke sylissään, sillä päällikkö ei vaan enää kerta kaikkiaan jaksa. Hän on ryhtynyt rähjäämään nukelle, koska sen hiljainen katse vaatii jotain mitä päällikkö ei ymmärrä. Anna se kulta mulle ja mene katsomaan myyräkirjaa, perheenäiti sanoi päällikölle.

 

Tämäkin vielä. Ennen kuin pahnanpohjimmainenkaan on ehtinyt syntyä, minusta on tullut isoäiti.