Perheenäiti istuu uudessa keittiössä.

Viime viikkoina hän ei ole tehnyt juuri muuta kuin pesinyt. Perheenäiti pesii nykyään perheineen siinä kuuluisassa kaksiossa. Täällä on oikein mukavaa – koska vanhaa kotia ei ole vielä kokonaan tyhjennetty. Kaksioon on tuotu vain kaikki se, mitä ihminen oikeasti tarvitsee: omat rakkaat, jänis, joitain vaatteita, astiat, tyynyjä, keittiön pöytä ja tuolit, sängyt, neljä myyräkirjaa, legot, palikat ja jokunen lamppu.

Kaikki muu, se sairas tavaramäärä, jota ihminen vetää elämässään perässä, ajelehtii edelleen pitkin vanhan kodin lattiaa.

Vanha koti on hämäränä ja hiljaa. Keskellä sen olohuonetta seisoo televisio, kiinni, ja esikoisen entisessä huoneessa pölyyntyy pleikkari, kiinni sekin. Uudessa kodissa on jo pari päivää tapahtunut jotain hämmentävää: esikoinen on nähty lukemassa kirjaa.

Vanhassa kodissa käydään joka päivä. Siellä katsellaan lattiaa voimattomana ja podetaan epätoivoa. Mitä me tälle kaikelle oikein tehtäisiin? Vanha koti näyttää oudolta. Se ei enää näytä kodilta. Sieltä on lähtenyt elämä. Vanha koti on kalsea ja pölyinen. Vanha koti ei enää ole koti, se on vain kasa turhaa tavaraa. Kukaan ei enää haluaisi siellä käydä.

Uudessa keittiössä istuvat kaikki, ja keittiön sohvan alla istuu jänis. Uudessa keittiössä on ahdasta ja ihanaa. Täällä kuunnellaan radiosta outoja ohjelmia ja totutellaan siihen, että hesarin takasivua ei enää tarvitse lukea. Perheenäiti sai tahtonsa läpi: televisio ei muuta tähän kaksioon. Minä en tiedä minne se menee, mutta meni se minne hyvänsä, se pysyy kiinni. Jos uudessa kodissa ei keksitä mitään muuta tekemistä kuin tuijottaa televisiota mitään ajattelematta, sitten täällä ei tehdä mitään.

Tuleepa ainakin ajateltua. Ja vaikkei tulisi – eipähän tule katsottua televisiota.

 

Perheenäiti on hyvin väsynyt. Pesiminen väsyttää. Perheenäiti on tehnyt kaiken tärkeän, laittanut keittiön käyttökuntoon, etsinyt astioille oikeat paikat sekä pessyt, pöyhinyt ja järjestellyt keittiön sohvatyynyt. Nyt häntä ei enää kiinnostaisi tehdä mitään. Hän haluaisi vain lojua.

Perheenäiti kampeaa itsensä keittiön sohvalle, katselee ulos ikkunasta ja opettelee lojumaan.