Perheenäiti istuu aloillaan ja odottaa iloa.

Sen kanssa on jotain toimitusvaikeuksia. Mikä on kun ei naurata? Kohta päästään sinne kaksioonkin. Sen piti naurattaa?

Perheenäiti lukee lehden ja hyväilee katseellaan Suomen epämiellyttävintä tiskipöytää. Katse riittää, muuten perheenäiti ei siihen kajoa. Lehdestä ei ollut mitään iloa. Koska ilo tulee?

 

Perheenäiti katsoo ulos keittiön likaisesta ikkunasta, ja tietää että syy on oma. Ihan oma syy, taas väärät hommat. Perheenäiti kääntyy katsomaan itseään. Sitten hän esittää sille inhottavia kysymyksiä.

 

Koska sinä olet viimeksi piirtänyt jotain?

(Vuonna 1998, kun tytär viimein nukkui.)

Koska viimeksi koskit saveen?

(En muista. Taisi olla joku toinen elämä.)

Koska kävit teatterissa?

(Se oli se sama, se toinen.)

Koska luit kokonaisen kirjan ja muistit, miksi niitä on hyvä joskus lukea?

(En kehtaa laittaa sitä tähän.)

Koska kirjoitit jotain muuta kuin sähköpostia?

(Lopeta.)

 

Oma syy. Väärät hommat. Ei niistä voi muita syyttää. Oma syy jos ilo ei tule.

Sitä pitäisi hakea oikeasta paikasta. Ei väärästä.