Tiistaina 17. päivänä perheenäiti on hyväksynyt sen tosiseikan, että tähtien asento vaan kerta kaikkiaan on nyt vähän huono.

Eivät hänen silmälasinsa muuten olisi lopullisesti kolmessa osassa. Päällikön mielestä ne nyt vaan ovat aina olleet aika kiinnostavat, olihan tämä päivä tullakseen. Tämä päivä oli tullakseen jo silloin kun päällikkö havaittiin ultraäänilaitteella tekemästä kuperkeikkoja perheenäidin vatsassa. Perheenäiti siis opettelee elämään ilman silmälaseja.  

Tähtien asento nyt vaan on vähän huono. Ei perheelle muuten olisi langetettu poliisiautossa istuen kymmentä päiväsakkoa siitä, että kolmen kympin ajoneuvovero oli vahingossa yksitoista päivää myöhässä (eräpäivä kun sattui samalle päivälle, jona päällikkö joutui sairaalaan, mutta hyvänen aika sentään, sääntö on sääntö eikä poliisimies siitä pienen palovamman takia jousta, jos ei kerran isonkaan). Perheenäidin pyykkivuorolla (ja nimenomaan juuri tämän perheenäidin vuorolla) puolestaan olisi tuskin muuten sattunut pyykkituvassa vesivahinkoa (joka pyyhkäisi yli sekä koko pyykkituvan lattian että perheenäidin varpaiden) samaan aikaan kun yläkerrassa perheenäidin keittiön alakaapissa hääri putkimies pelastamassa jotain mitä vain putkimies enää voi.

Putkimies korjasi keittiöstä jokusen putken. Perheenäiti olisi pyytänyt tätä korjaamaan myös tähtien asennon, jos perheenäiti vain olisi jaksanut. Sen sijaan perheenäiti laahautui pyykkituvasta ylös kotiinsa, kuivasi varpaansa ja lähetti puolisolleen tekstiviestin, jossa hän antoi ymmärtää, että maailmassa on päiviä joina kotiin kannattaisi tulla kuohuviinipullo taskussa.

Puoliso ymmärsi.

 

Perheenäiti menee nykyään iltaisin nukkumaan vakuutellen itselleen, että kaikki on oikeastaan tosi hyvin. Ja tämä on myös totta, sillä:

tänään, kun olohuoneessa oli seurattu loppuun asti maahanmuuttoa käsittelevä parituntinen ajankohtaisohjelma ja televisio oli sen jälkeen pantu kiinni, kaikki muut olivat hetken aikaa hiljaa, mutta tytär rypisti hetkeksi otsansa, ja sitten hän alkoi laulaa.

Hän lauloi pikkusiskolleen unilaulun. Hän lauloi näin:

 

Imagine all the people sharing all the world...

you may say I'm a dreamer

but I'm not the only one

I hope someday you'll join us

and the world will live as one.

 

Perheenäiti on osannut sen laulun kuusitoistavuotiaasta. Hän ei kuitenkaan koskaan ole opettanut sitä tyttärelleen.

Joku muu on.

Kiitos hänelle.

 

Tähtien asento on pikku juttu. Se vaihtuu.