Perheenäiti istui tänään elämänsä ensimmäisessä Helsingin kaupungin opetuslautakunnan kokouksessa, ja voitteko mitenkään usko mitä hän siellä teki?

Tietenkin sekoili.

Maailman terveysjärjestö suosittaa nykyään, että lapsia imetettäisiin kokonainen vuosi. Perheenäitiä imetettiin aikanaan tästä suosituksesta vain puolet, niinpä äidinmaidon mukana tuleva kokouskäytäntöjen luontainen ymmärtäminen ilmeisesti jäi saamatta. Hyvin ilmeisesti. Ja tämä, tämä olisi tietenkin pitänyt tajuta jo ennen vaaleja. Sinä päivänä vaalien alla jolloin perheenäiti haki kuopukselleen K-kaupasta kymmenen purkkia äidinmaidonvastiketta, hänen olisi pitänyt myös tajuta pyytää tiskin alta tynnyrillinen kokouskäytäntökorviketta ja kokeilla ensin kotona, sopiiko tämä valmiste hänen elämäänsä. Oikeasti ja yhtään.

Pari muutakin asiaa olisi pitänyt – mutta kuulkaa, ei auta. Siellä ollaan nyt, pöytien ääressä. Siellä sitä nyt ollaan ja sekoillaan, sielläkin.

Onneksi perheenäidin sekoilu oli tänään suhteellisen harmitonta. Mitä siitä. Tekevälle sattuu, ja joillekin näköjään vaikkeivät edes tekisi mitään. Ja hyvä että harmittoman sekohössöttäjän rooli lautakunnassa lankesi näin kauden alussa juuri perheenäidille eikä jollekin muulle, jota se voisi tosi kovasti ahdistaa. Suulaan sekohössöttäjän rooli on ihan okei. Sen suojissa on hyvä olla tarpeen vaatiessa muutakin kuin harmiton.

 

Kadulla kokouksen jälkeen perheenäitiä kuitenkin ahdisti, ei suinkaan sekohössötys vaan enemmänkin sen puute. Kaikenlainen jäykistelevä aikuistelu ja asioiden etäännyttäminen paperilla mahdollisimman kauaksi siitä, mitä ne oikeasti konkreettisesti käsittelevät, on varmasti todella hienoa ja tarpeellista, mutta kenelle – ei minulle ainakaan. Minä opin tänään että Helsingin kouluissa on tällä hetkellä yhteensä 82,2 terveydenhoitajaa. Minä kuuntelin sen ihan hiljaa. Nyt olen tässäkin asiassa entistä paljon viisaampi.

82,2 terveydenhoitajaa. Ilmeisesti siis 82 keskikokoista, ja yksi hyvin pieni. Toivottavasti Helsingin  oppilashuoltoon ihan oikeasti pian saadaan se perheenäidin sinne niin kovasti toivoma matala kynnys, jotta se kaikista pieninkin terveydenhoitaja pääsee siitä yli.

Anteeksi. Vakavilla asioilla vitsailu on joskus täysin välttämätöntä. Se nimittäin auttaa jaksamaan.

 

Perheenäiti ei mennytkään kokouksesta suoraan kotiin. Hän sujahtikin hetkeksi vastaantulleeseen kuppilaan ja asetti sen pöydälle Helsingin kaupungin kannettavan tietokoneen.

Onneksi.

Kunnallispolitiikka vaatii vastapainon, ja tältä päivältä se onkin tullut. Se oli kolahtanut perheenäidin sähköpostilaatikkoon juuri ennen lautakunnan kokouksen alkamista.

Lämmin kiitos viestin lähettäneelle taholle. Perheenäiti mietti kotona hetken, voisiko tämän viestin kopioiminen tähän olla jotenkin väärin, mutta kuulkaa, jos se on väärin, minä teen nyt tosi mielelläni väärin. Kyllä lohtua täytyy voida saada jakaa.

Ja hyvänen aika sentään – kyseessähän on mainos. Kyllä kai mainoksen sentään saa laittaa kiertoon:

 

TODELLISUUDEN TUTKIMUSKESKUS
LOHTU-klubi

Lieventää surua, pahaa mieltä, ikävää, sisäistä hätää ja huolta.


- Esityksiä
- Puhetta
- Akahiljane soittaa lohdullista musiikkia isoisänsä c-kaseteilta ja juttelee niitä näitä.
- Vapaata oleskelua
- Ehtoisat klubiemännät
- Loppuillasta Akahiljane diskoilee dj:nä
- Baari on auki!          
- Kylmimmät juomat, kauneimmat naiset ja rumimmat miehet.

Dubrovnikissa 11.2.
Ravintolassa lähellä sinua.

Liput viisi euroa (sis. narikan). Ovelta totta kai.
Tervetuloa klo 20.00 alkaen!

 

 

 

Juuri tätä perheenäiti nyt tarvitsee. Ensi viikon kaupunginvaltuuston kokouksesta perheenäiti talsii suoraan LOHTU-klubille. Mikä tahansa paikka jossa soitellaan c-kasetteja ja jutellaan niitä näitä on ihmiselle hyvä.

 

Etenkin kun mainoksen mukana tulee liitetiedostona valokuva isosta simpanssista, joka halaa pientä.

 

 

Opetuslautakunta muuten päätti kaikenlaista, enimmäkseen esityksen mukaan. Paljon kaikenlaista myös merkittiin tiedoksi. Lista päätöksistä ilmestyy ennen pitkää opetusviraston sivuille.

 

Perheenäidille kokouksen suurin anti sekohössötyksen ohella oli lista tutustumiskäynneistä helsinkiläisiin kouluihin. Perheenäiti lautakuntatovereineen alkaa pyörähdellä niissä ensi viikosta alkaen. Ja jotta en puhuisi tässä pelkästään höpöjä:

 

lautakunnan kokouksessa vieraili myös kolme koululaista (ainakin kaksi heistä oli lukiolaista) kertomassa Hesan nuorten ääni – keskustelufoorumeissa esiin nousseista koululaisia askarruttavista asioista. Niistä samoista joita perheenäitikin jokunen kuukausi takaperin kuunteli.

 

Kiitos heille. Esitys oli vakuuttava. Helsingillä on toivoa. Se istuu arkisin Helsingin kouluissa.

 

 

Kiitos myös mammalle, siitä puolikkaasta vuodesta kokonaisen sijaan. Taivas yksin tietää mitä muuta puuttumaan jääneen äidinmaidon mukana jäi tulematta, ja hyvä niin. Ilmankin on pärjätty, ja ehkä juuri nimenomaan siksi on pärjätty näin hyvin.

 

Mitä nyt vähän pientä sisäistä hätää on joskus ollut, mutta sitäkin vastaan on nykyään oma klubi.

 

Nähdään siellä. Minä olen se siellä nurkassa joka hymyilee väsyneesti, mutta onnellisena, koska siellä ei tarvitse puhua politiikkaa. Eihän.