Perheenäiti istui viikon, ja ylikin, omissa ajatuksissaan.

Tumput tulivat valmiiksi, ja toisetkin. Kaulaliina on puolessa välissä. Perheenäiti opetteli sitä varten kokonaan uuden neulekuvion.

Se on hiukan hidas. Turhauttavan hidas. Siksi perheenäiti välillä vähän ompelee, mekkoja ja potkuhousuja. Vanhoista hylätyistä vaatteista. Koska se on hänen mielestään mukavaa.

 

Ei ole ollut juuri kenellekään juuri mitään asiaa, joten perheenäiti ei ole lähestynyt avaruutta viikkoon juuri lainkaan, ja nyt, nyt kun voisi olla, perheenäiti avaa tietokoneen ja etsii bloginsa hallintasivua.

Hyvät ystävät, aika kuluu ja kehitys etenee. Hallintasivua ei enää ole. Perheenäidin poissaollessa perheenäidin blogi on uudistunut, siitä mitään sen kummempia perheenäidiltä itseltään tiedustelematta. Ei ole hallintasivua, on vain kojelauta. Ja kun kojelautaa onnistuu jotenkin räpläämään, ruudulle ilmestyy teksti:

 

"Oops! Uutisvirrassasi ei ole mitään uutta näytettävää."

 

Perheenäiti huokaa. Ei siis mitään uutta näytettävää, vaikken minä itse mitään vielä kirjoittanutkaan. Perheenäidin uusi blogi ei siis ole perheenäidin poissa ollessa onnistunut kirjoittamaan mitään itse.

Hyvä. Oikein hyvä. Aika ei siis vielä ole kulunut loppuun, eikä kehitys edennyt riittävän pitkälle.

 

Perheenäiti odotti tätä perjantaita pienellä pelolla. Tänään sen piti tulla. Tänään eteisen lattialle piti mätkähtää vuoden ensimmäinen kaupunginvaltuuston esityslista. Kuinkahan paksu se mahtaa olla?

Eteisessä mätkähti. Päällikkö alkoi itkeä. Perheenäiti meni eteiseen:

vain laskuja. Eikö minua valittukaan kaupunginvaltuustoon?

Pari puhelua. Ei, esityslistaa ei tuo posteljooni. Esityslistan tuo lähetti.

 

Sitten soi ovikello. Räjähtänyt perheenäiti, aamutakissa edelleen, vielä puolen päivän jälkeen, avaa oven kitisevä päällikkö sylissään. Terve, parrakas ystävällinen setä sanoo, ja ojentaa perheenäidille ruskean kuoren.

Kiitos, perheenäiti vastaa.

Näin ohut?

Kuoreen on liimattu tarra. Siinä lukee:

 

"Soitettava ovikelloa

Tarvittaessa avattava kuori

Asiapaperit sisään

Ei saa jättää rappuun"

 

Perheenäiti katsoo kuorta. Tässä on ohjeet. Tätä ei saa jättää rappuun. Kaupunginvaltuustossa on soitettava ovikelloa?  

 

Perheenäiti laittaa päällikön päiväunille ja jatkaa kuoren tuijottamista.

Tämä on tarvittaessa avattava. Asiapaperit sisään aivoihin.

Ihan kohta.

 

Hyvää uutta, nyt jo vanhenevaa vuotta. Tästäpä tuleekin kummallinen, sanokaa minun sanoneen.