Ne lähtivät yksitellen, paitsi päällikkö, joka lähti isänsä kanssa kaksin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Uninen päällikkö istutettiin aamulla toppapuvussa turvaistuimeen. Hän vilkutti mennessään ja ajoi kauas mummin luokse, yökylään mummin joulunalusiloksi. Seuraavaksi lähti esikoinen, jalkapalloa pelaamaan ja sieltä hunningolle. Viimeiseksi perheenäiti sai kotoa ulos tyttärensä. Se on aina kaikista hitainta, on niin paljon pientä askaretta mukaan pakattavana ja niin paljon vaatetta hukassa, ja jos niitä etsii hajamieli, ei se löydä. Lopulta tytär lähti isälleen.

Perheenäiti jäi yksin kotiin.

 

Mitä siitä sitten? Perheenäidin sisäiset säädöt menivät sekaisin. Hän ei muista kuinka kotona ollaan yksin. Niinpä hän toimi seuraavasti:

hän harjasi hiuksistaan vasemman puolen, veti aamutakin päälle punaisen essun, laittoi pyykit pesukoneeseen, valutti täpötäyden tiskialtaan puolilleen vettä ja pani uunin päälle.

Sitten perheenäiti pysähtyi. Mitä minulle oikein on tapahtunut, hän mietti. Sitten hän keitti toisen kupin kahvia ja istui alas.

Minä en koskaan ole asunut yksin, perheenäiti tajusi. En koskaan, hetkeäkään. Minä en tiedä miten asutaan yksin. Leivotaanko silloin piparkakkuja? Kenen vaatteet pyörivät joka päivä pesukoneessa? Onko tiskiallas täpötäysi heti sen jälkeen kun kaikki on tiskattu?

Ajatellaanko silloin myös päivisin?

 

Perheenäiti on tottunut ajattelemaan vain öisin. Päivisin hän toimii. Automaattiperheenäiti nostelee keittiön lattialta sinne leviteltyjä tyhjiä mehu- ja maitopurkkeja ja rullaa joka kerta vessassa käydessään muutaman metrin vessapaperia takaisin rullalle. Pesukonetta täyttäessään hän ensin tyhjentää sen kynsiharjoista ja juustoviipaleista. Jos muistaa. Pirkka -arkijuustoviipaleet tosin kestävät pesun 60 asteessa, mitä nyt vähän vaalenevat. Olohuoneen läpi kävellessään automaattiperheenäiti ei välitä muista esteistä mutta pyrkii pelastamaan vasemmalla kädellään lattialla lojuvia kirjoja. Jänikseltä. Se onnistuu huonosti, kaikista kirjoista puuttuu vähintään yksi kulma. Makuuhuoneessa automaattiperheenäiti yrittää lajitella käytetyt ja puhtaat vaipat eri pinoihin ja koettaa muistaa tuulettaa villaisia vaippahousuja. Ei hän yleensä muista, automaatio ei ulotu parvekkeelle. Lauantaisin kello viisi iltapäivällä automaattiperheenäidin automaatio häiriintyy pahemman kerran, jos kotona ei olekaan yhtään nälkäistä suuta.

Nyt ei ole. Automaation rattaat ovat jumiutuneet.

Perheenäiti istuu aloillaan aamutakki päällä oikeanpuoleiset hiukset takussa ja miettii, miksi hänellä on päällään punainen essu. Hän miettii myös sitä, miksi hän valmisti piparkakkutaikinan juuri viime yönä, vaikka tiesi vallan hyvin jäävänsä tänään yksin kotiin.

 

Perheenäiti katselee kotona ympärilleen.

Kotona näyttää asutulta.

Äkkiä koti on valtavan iso, valtavan iso ja lempeä, eikä se hiisku. Sotku on jähmettynyt aloilleen. Se ei odota että se siivottaisiin. Se vain odottaa, että perhe palaisi kotiin. Jatkamaan elämää ja sotkemista.

Kotona on meneillään tauko. Perheenäiti istuu pysäytyskuvassa. Aika seisoo. Se on hienoa. Kerrankin, kerrankin se pysähtyi.

 

Uuni on lämmennyt. Perheenäiti ei oikein tiedä, miksi se on päällä. Sen täytyy liittyä siihen punaiseen essuun perheenäidin päällä.

Perheenäiti istuu pysäytyskuvassa mitään tekemättä punainen essu päällä. Hän istuu siinä kauan.