Olisihan sitä kaikenlaista alkuillasta ollut, kerrottavaa. Siitä esimerkiksi, kuinka päällikkö vaappuu keskilattialla ilman housuja kovaan ääneen tonttulakki päässä, ja että tytär paitsi käy nykyään kouluaan tonttulakki päässä, myös nukkuu se päässä, ja että esikoinen on omien sanojensa mukaan nyt tulossa hulluksi. Syystä että lukujärjestykseen on ilmestynyt filosofia. Se kuulemma vaarantaa mielenterveyden.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

No en minä sitä kuulkaa epäile, kannatan vain. En suinkaan mielenterveyden vaarantamista, vaan filosofisia keskusteluja teini-ikäisille. Minä uskon että ne voivat tehdä paitsi hulluksi, myös hyvää. Näkökulman ajoittainen vaihto yleensä tekee.

Tunnin verran yleisesti hyväksytyn nukkumaanmenoajan jälkeen perheenäidin kaksi vanhinta lasta keskustelivat siitä, mikä on paradoksi. Päällikkö seisoi syöttötuolissa jäätelöt rinnuksilla ja kuunteli.

Perheenäiti katsoi lapsiaan ja mietti, kuinka he kaikki ovatkin ymmärtäneet syntyä juuri hänelle.

 

Sitten tuli yö, ja se kaikki kerrottava jäi. Perheenäidin piti ihan vaan piipahtaa tässä koneella. Kävikin toisin. Perheenäiti alkoikin vuodattaa. Äkkiä hän vuodatti vihreiden luottamushenkilöiden keskustelulistalle kantansa Helsingin tontinvuokrien korotuksiin. Niihin siis, joihin hänen piti joskus ennen vaaleja julkistaa kantansa, niin hän tässä muistaakseni joskus lupasi. Ja unohti sitten.

Luettuaan tämänöisen vuodatuksensa perheenäiti tajusi, että tässähän se kanta on. Ja vaikka keskustelulista onkin luottamuksellinen, perheenäiti ei usko että oman kirjoituksen (joka ei sisällä viittauksia muiden kirjoituksiin eikä lainauksia, vaan vain omia mielipiteitä) julkistaminen tässä olisi erityisen rikollista. Perheenäiti päin vastoin ajattelee, että omien ajatusten julkistaminen siitä, mitä kaupungin asioista ajattelee, on pikemminkin reilua.

Jos joku nyt sitten tällaista vuodatusta jaksaa lukea. Minä ainakaan en ehkä jaksaisi.

Mutta en myöskään jaksanut tänään sitä, mitä luin lehdestä. Tontinvuokrien korotuksista.

Tässä teille maallikkosaarnaaja Virkkusen päivän kunnallispoliittiset mietelauseet. Hyvää yötä Helsinki.

 

 

 

"Nyt on jo yö ja kaupungin luottamustoimisto varmaankin nukkuu, mutta minäpä nyt vuodatan tähän hiukan tätä tontinvuokrajuttua. Kyllä te kaikki varmaan osaatte tarvittaessa ihan vaan deletoida.

(Nyt tulee sitten ehkä pikkuisen tunteella, joten sormi vaan valppaasti valmiiksi sille napille.)

Kyllä. Ymmärrän, että halpoja tontinvuokria tullaan nostamaan, ne eivät jää junnaamaan halpoina aloilleen ja kyllä, se on oikeasti monelle tämän kaupungin eläkeläiselle katastrofi. Jos se tehdään nopeasti. Ja joillekin ehkä myös vaikkei tehtäisi. Ja ehkä myös joillekin muillekin kuin eläkeläisille.

Tuossa niitä köpöttelee meidänkin pihalla, vanhoja ihmisiä. Ovat asuneet tässä talossa (Käpylässä) vuodesta 1950. Köpöttelen itse edelleenkin melko pihalla siitä, koskeeko tämä suuri korotus nyt Käpylää vai ei, ja koskeeko se kaupungin vuokra-asuntoja vai ei, mutta oikeastaan se on nyt aika sama. Jotain vastaavaa taloa, jonka pihalla köpöttelee talossa jo ainakin puoli elämää asuneita ihmisiä, se joka tapauksessa koskee. Ja ilmeisesti aika montaa.

Tontinvuokrien korotusten yhteydessä on puhuttu siitä, että tulevat korotukset hoitelee sitten pienituloisimmilla se asumistuki.

Noh. Tämä asumistuella tai sen nousulla rauhoittelu ei oikein rauhoita minua. Ensinnäkin: asumistuen maksaa Kela (mikä on sen kytkös kaupunkiin ja sen rahoihin - en tiedä siitä mitään, olen luullut ettei sitä ole?) ja asumistuen määräytymisperusteet ovat mitä kummallisimmat. Niihin vaikuttaa mm. asunnon rakentamisvuosi, se, onko talo peruskorjattu, onko se valtion lainoittama, (tai jotakin, meniköhän nyt vähän pieleen,) asunnon varustelutaso, koko ja vuokran sekä perheen suuruus. Ja Kela myöntää tukea vain "kohtuullisiin asumismenoihin", jotka se nykyisellään on ymmärtääkseni määritellyt tasolle, joka on ilmeisen matala, ja jolla ei ole mitään tekemistä ainakaan vapaiden markkinoiden vuokrien kanssa. Vaan nimenomaan halpojen. Kalliista vuokrasta ei siis saa automaattisesti enemmän tukea kuin halvasta, koska Kelalle kallis tulee liian kalliiksi.

Tässä maallikon tietoa asiasta. En ole oikein selvillä siitä, myönnetäänkö asumistukea myös omassa kämpässä asuvien asumiskuluihin. (Olen ymmärtänyt että useimmiten sitä saa käytännössä vain vuokralla asuessa, mutta tässä voin kyllä olla ihan väärässäkin. En vain koskaan ole kuullut kenestäkään omistusasujasta, joka saisi asumistukea. Eikä sitä nyt ainakaan varmaan putkiremonttiin saa.)

Kelan asumistuki on niin kummallinen kuvio, että normaaliälyisen ihmisen on mahdotonta laskea etukäteen, kuinka paljon tukea hän tulee uudessa (tai vanhassa, jos hän hakee tukea sellaiseen) kodissaan asumiseen saamaan. Sitä ei Kelan kiltti tätikään tiskillä tai puhelimessa koskaan osaa etukäteen kertoa. Kela päättää myöntää mitä se myöntää päättää, ja vasta sitten kun uuteen kotiin on asetuttu ja liitteet taiottu. Tukea ei siis voi ennakoida. (Että sepä sitten taloussuunnittelusta ja sitä myötä elämänhallinnasta heille, jotka haluaisivat tietää etukäteen missä mennään. Tai missä olisi varaa tuen turvin asua.) Eikä myöskään sitä, kauanko hakemuksen käsittely kestää. Kelaan kun jonkin moniliitteisen hakemuksen saa runoiltua niin loppu jää herran haltuun. Ja sen jälkeen tuki, jos sitä tulee, täytyy tarkistaa kerran vuodessa uudella hakemuksella, muuten se ottaa ja loppuu.

Kaikki ihmiset eivät ehkä edes tiedä olevansa oikeutettuja asumistukeen, ja vaikka tietäisivätkin, kaikki, joiden käteen jäävä palkkatulo on lopulta suht pieni mutta menot isot, eivät sitä saa. Keskituloisia lapsiperheitä, joiden taloutta rasittavat mm. päivähoitomaksut, ja jotka tarvitsevat isompia asuntoja mahtuakseen kotiinsa, asumistuki ei auta. Koska tulorajat ylittyvät. Ja perheet, joiden tulot ovat epäsäännöllisiä - voi sentään, siinäpä vasta vaikeaksi menee. Kelan kanssa asioiminen. Siinä se jo meneekin helposti kokopäivätyöksi.

Haluaisin tietää, onko korotetuista tontinvuokrista saatava tulo kaupungille todella niin merkittävä, tärkeä ja välttämätön, että sillä voidaan perustella kaupungin vanhojen pienituloisten, muistojaan mahd. iänikuisessa kodissaan vaalivien ihmisten elämän kurjistaminen. Ihan oikeasti. Ja myös hyvin välinpitämättömän viestin antaminen niille lapsiperheille, jotka eivät ole toimeentulotuen asiakkaita tai muuten vaan paperilla ihan järkyttävän pienituloisia, mutta eivät silti todellakaan elä kovin leveästi ja ovat usein isojen asuntolainojen ja muiden pakollisten menojen rasittamia. Lainojen, jotka saattavat korkojen heitellessä muuttua vaikka miksi, ja se putkiremontti, se putkiremontti. Näillä perheillä ei ymmärtääkseni ole mitään asiaa Kelan asumistuen piiriin, ja heidän asuntonsa ovat kaikista isoimpia, joten korotus vuokraan tai vastikkeeseen on tuntuvin.

Että miten niin tälle muka ei voida tehdä mitään. Miten tähän asti on voitu pärjätä ilman näitä kovia korotuksia vanhojen tonttien vuokriin, ja jos on jotenkin voitu, miksi ne pitäisi nyt korottaa nopeasti? Siksi että kalliimmilla alueilla asuvilla olisi parempi mieli? Sori nyt menee jo vähän turhan tunteelliseksi mutta kun minä olen tästä oikeasti ihan vilpittömän ihmeissäni.

Tottakai vuokrissa pitäisi olla tasapuolisuutta. Mutta jos Helsingin kaupunki on vuosien saatossa antanut tilanteen epätasapuolistua näin rajusti, se ei ole yhdenkään tämän kaupungin nykyisen asukkaan syy - ei kalliilla alueilla asuvien sen enempää kuin halvoillakaan. Eikä halvoilla alueilla asuneita saa siitä rangaista. Ei ketään saa. Eikä minusta siten ole yhtään perusteltua perustella melko nopeita, rajuja korotuksia ihmisten asumismenoihin sanomalla että tasapuolisuutta tässä nyt vaan haetaan. Jos haetaan tasapuolisuutta, sitä pitää hakea alusta asti. SE on tasapuolista. 

Isot nopeat korotukset joillekin alueille eivät sitä ole. Ne ovat epäoikeudenmukaisuutta tasapuolisuuden nimissä. Ja epäoikeudenmukaisia nimenomaan siksi, että vaikka me nyt sanoisimme mitä, moni ihminen ei niitä oikeasti ole osannut, eikä ehkä vieläkään osaa, ennakoida. Viittaan tällä ehkä nyt eniten juuri niihin ikääntyneisiin tai ikääntyviin ihmisiin, joiden tulot eivät enää mitenkään koskaan voi nousta, ja joilla ei siis ole mahdollisuutta näihin asumiskustannustensa nousuun varautua.

Muuten kuin kiristämällä vyöllään itsensä henkihieveriin, tai luopumalla kodistaan. Joka ehkä oli jo kertaalleen maksettu. Ja josta maksettiin vuosikymmenet se tontinvuokra, joka siitä ne vuosikymmenet pyydettiin. Eikä kukaan silloin syyllistänyt ja sanonut että jopas asut täällä halvalla.

Enkä usko, että kukaan heistäkään, jotka ovat tajunneet että tontinvuokria tullaan tarkistamaan, on tajunnut että ne tullaan joskus äkkiä moninmoninkertaistamaan.

Ja vielä kerran kysymys, johon kukaan ei aiemmin vastannut: mihin nämä kodeistaan ehkä luopumaan joutuvat vanhat ihmiset menevät ja - ennen kaikkea - miten? Missä on tämän jälkeen se alue, josta heillä on varaa saada koti?

Ihminen suhteuttaa oman tilanteensa ison vuokrankorotuksen jälkeen omaan tilanteeseensa ennen sitä, ei kaupungin muiden alueiden asukkaiden tilanteisiin. Ei alueellinen tasapuolistaminen lohduta häntä, joka ei pysty käsittämään, miksi omien asumiskulujen piti nousta niin nopeasti, jos niin monta vuotta kaupunki ei pyytänyt sitä vuokraa enempää. Yksittäinen ihminen näkee tämän kaupungin törkeänä äkillisenä rahastuksena, jolle on tosi vaikea löytää mitään oikeasti oikeudenmukaista perustelua. Ihmiset eivät tiedä, että tontinvuokrat hyödyttävät yhteistä hyvää palvelujen muodossa. En minäkään ennen tiennyt. Ja jos oman alueen palvelutaso ei nouse samaan tahtiin tontinvuokrien kanssa, tätä kytköstä on vaikea ymmärtää vaikka yrittäisi. Että MIHIN se uusi isompi raha nyt sitten oikeasti menee.

Nopeat korotukset paitsi vaikeuttavat joidenkin elämää, myös helposti katkeroittavat ihmisiä, jotka eivät ole omasta mielestään tehneet mitään väärin. Mitään muuta kuin asettuneet asumaan jollekin kaupungin alueelle. Jossa se asuminen tuntui hyvältä ja ehkä myös edulliselta. Oliko tässä sitten jotain kauhean pahaa. Asuinpaikan suhteen kyseessä oli sattuman kauppa tai vakaa valinta, mutta nyt se syy on yhdentekevä. Nyt siinä on koti.

Minä olen aivan varma siitä, että tontinvuokrasysteemiä voidaan muuttaa alueellisesti tasapuolisemmaksi ilman, että kenenkään tarvitsee joutua suuriin vaikeuksiin. En minäkään tiedä, kuinka se täsmälleen tapahtuu, muuten kuin että aiheeseen liittyy nyt hiukan viitsimistä ja muunkin kuin sen kuuluisan äkillisen tasapuolistamisen nimeen vannomista. Jos epätasapuolisuus on syntynyt hyvin pitkän ajan kuluessa, olisi mielestäni kohtuullista että se myös poistettaisiin nimenomaan pitkän ajan kuluessa.

 

Pitkän ajan kuluessa nimittäin siirtyvät ne vanhat ihmisetkin kodeistaan pois. Ajasta vanhainkodin kautta ikuisuuteen - ja muuten mieluusti saman laitoksen jossa mahd. puolisokin hengaa. Minusta olisi vain ja ainoastaan tasapuolista ja oikeudenmukaista, että he saisivat asua kotonaan niin pitkään kuin haluavat.

Niin kuin me tulevaisuuden vanhuksetkin ehkä saamme.

Jos ei tämä muuten järjesty niin säädetään siitä jumakauta joku erikoispykälä.

Ja se Kelahomma: siitä kunnon selvitykset etukäteen, ennen kuin vuokriin kajotaan. Että auttaako asumistuki oikeasti kaikkia pienituloisia, joita asumiskustannusten nousu tulee koskemaan. Ja että onko Helsingin kaupungilla todella sananvaltaa Kelan asumistuen määräytymisperusteisiin. Pitäisi nimittäin olla, jos kaupunki sysää uutta väkeä sen tuen syliin uskoen siihen, että Kela kyllä hoitaa.

Lämmin kädenpuristus hänelle, joka jaksoi lukea loppuun asti. Muille tarjoan vaisua ymmärrystä.

Julia"