Tänään perheenäiti säilöi.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Hitaan hetken olohuoneessa, kun päällikkö joi sohvalla tuttipullosta maitoa, tytär teki läksyjä nojatuolissa poikittain, puoliso luki kirjaa jalat olohuoneen pöydällä ja enkelikellon enkelit pyörivät takaperin kilkati kilk, kilkati kilk, eikä kukaan puhunut.

Jäniksen poikasen eläinkaupassa, sen toisen niistä, sen joka jäi henkiin. Sen joka nostatti perheenäidissä valtavan jänisvauvakuumeen nuuhkaisemalla perheenäitiä kiinnostuneesti.  

Päällikön toikkaroimassa keskilattialla tonttulakki silmillä. Päällikön toikkaroimassa vähän sivummalla tonttulakki silmillä toisin päin. Päällikön laittamassa rasvatuubin korvalleen ja sanomassa siihen "haloo".  Päällikön täyttämässä kuulakärkikynällä miettiväisesti sudokuja ja heittämässä ne sitten sen enempää miettimättä olkansa yli, kuulakärkikynä suussa.

Esikoisen keskiyöllä, puhumassa. Tulevaisuudesta. Kun pikkusiskot nukkuvat.

Puolison nukkumassa yhdessä vauvansa kanssa. Sen toisen niistä, sen joka jäi henkiin.

 

Nämä kerran säilöttyään perheenäidillä on ne kaikki aina mukana. Sitten kun hän on ne unohtanut.