Mitä tapahtuu ihmiselle, joka saa yliannostuksen manteleita? Perheenäiti kokeilee. Perheenäiti rakastaa manteleita.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Me voidaan kyllä ehkä lopullisesti unohtaa ne farkut. Sinne hyllylle. Eivät ne enää koskaan tule mahtumaan.

 

Missähän se joulu oikein on kun ei se ole vielä tullut meille stressaamaan, perheenäiti miettii. Hän kärsii vakavasta joulustressin puutteesta. Hänellä ei ole kenellekään yhtään lahjaa, eikä häntä lainkaan kiinnosta niitä mistään loihtia. Kenellekään. Tonttu kyllä käy öisin, mutta hänestä on tullut aivan järkyttävän vähäsanainen, ja tänä vuonna, kaikkien niiden vuosien jälkeen, joina tonttu piti huolen siitä että talossa oli ainakin yksi toimiva kultakynä - tänä vuonna, kultakynän hyydyttyä tonttu siirtyi puukyniin, eikä hän nyt voi käsittää, miksi ihmeessä hän ei tehnyt sitä aiemmin.

Kyllä joulu ehkä kuitenkin meille tulee. Ehkä se tulee meille täysin varoittamatta. Se rysähtää aattona postiluukusta eteisen lattialle ja me kaikki olemme sen edessä täysin voimattomia.

Niin kuin aina.

 

Illalla perheenäiti kutoi ja katseli samalla nykyisen kaupunginvaltuuston viimeistä kokousta internetistä. Hän opiskeli. Noin ne tekevät. Noin ne puhuvat. Noin ne puhuvat viisaita, ja noin ne jaarittelevat. Noin ne suhtautuvat toisiinsa kunnioittavasti tai ovat suhtautumatta.

Noin ne ovat ihmisiä, tuollakin.

 

Perheenäiti kuvitteli itsensä puhujapönttöön. Että mitä hän siellä sanoisi.

Perheenäiti kuvitteli tilanteen, jossa hänellä ei äkkiä olisikaan siellä kenellekään mitään sanottavaa. Hän kuvitteli itsensä avaamaan suutaan, ja sulkemaan sen sitten, ennen kuin sieltä mitään tuli.  Hän kuvitteli itsensä palaamaan otsa rypyssä omalle paikalleen kutomaan.

Näky oli jotenkin vähän pelottava. Perheenäiti kääntyi katsomaan puolisoaan ja sanoi tälle: entä jos minulla ei koskaan enää olekaan mitään asiaa? Entä jos istun siellä vaan tosi matalalla profiililla?

Puoliso alkoi nauraa. Sen minä haluaisin nähdä, hän vastasi.

 

Onneksi hän voikin, ja niin voitte tekin. Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksia voi nykyään katsella internetistä osoitteesta

http://www.helsinkikanava.fi/etusivu/suoralahetys

Mutta varokaa. Kunnallispoliittiseen jaaritteluun voi jäädä koukkuun. Ihan vain siksi, että haluaisi sitä ymmärtää. Ja se, kuten joku ehkä joskus on havainnut, voi välillä olla hiukan... haastavaa.

Kauniisti kierrelty vai mitä.