Etsittyään tänään kaupungilta joulua seitsemän tuntia perheenäiti palasi kotiin ja alkoi itkeä. Koska joulun tunnelma ei ollut kotona. Puoliso silitti perheenäidin takkuisia hiuksia ja tiesi: joulun tunnelma on tuloillaan.  Hän vakuutti perheenäidille: se tulee ihan varmasti. Päällikkökin katsoi parhaaksi itkeä, silkasta solidaarisuudesta, ja puoliso sai silloin asiasta varmuuden. Naisväki aina ensin itkee. Sitten tulee tunnelma. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Sen jälkeen tulee joulu.

Tähän aikaan vuodesta perheenäiti aina muistelee ekalla tai tokalla luokalla tammikuun alussa  kirjoittamaansa äidinkielen ainetta, jossa hän otsikon pyynnöstä kertoi kilttinä tyttönä säntillisesti kaikki joulunsa vaiheet, unohtamatta tietenkään jouluaamun perinteistä kireää tunnelmaa kotona. Jälkeenpäin hän ihmetteli kovasti, miksi kotona ei oikein tykätty siitä aineesta.  Nykyään hän ihmettelee sitä vähän vähemmän. Perinne mikä perinne, joulu vaan kerta kaikkiaan tulee ja kiristää ihmisen äärimmäisen räjähdysalttiiseen tilaan. Se on opittu kotona jo hyvin pienenä: joulun alla kuuluu räjähtää.  Edes vähän. Muuten tunnelma jää kireäksi eikä joulu tule.

Mitä useamman vuoden perheenäiti on ollut jonkun äiti, sitä väsyttävämmäksi on muuttunut ajatus joulusta. Jo pelkkä ajatuskin. Joulu on siitä ikävä että se on niin ihana ilon ja rauhan juhla. Iloa ja rauha ovat niin ihania asioita että niitä juhlistetaan etukäteen kiristelemällä hampaita päivätolkulla tolkuttomassa tungoksessa, jossa kukaan ei haluaisi olla. Kaikki haluaisivat vain iloa ja rauhaa, mutta ensin olisi vaan jotenkin selvittävä tästä joulusta. Älkää tönikö minua jonossa. En minäkään tästä yhtään tykkää. Jos tönitte vielä, minä ehkä potkaisen. Sitten kun saan tämän silkasta yliväsyneestä rakkaudesta antamani lahjan viimein maksettua, kirjoitan siihen vapisevin käsin: Rauhallista Joulua!!!!!

Joulu on siitä ikävä että siihen pitää saada paitsi ihanaa iloa ja rauhaa, myös tunnelma, joka sisältää ne molemmat, ja hepskukkuu, kuka sen tunnelman tekeekään? Tietenkin perheen äiti! Perheen äiti loihtii kaiken. Hän kyttää ensin tonttua joka yö kaksikymmentäneljä vuorokautta - kun muut nukkuvat - että muistaako se pölvästi oikeasti tulla, ja sitten hän hankkii leivontavehkeet, paperit, kihartuvat narut ja inventoi kodin teippitilanteen. Siis teippitilanteen. Siis että onko meillä teippiä, ja jos, niin missä. Ja jos joku siitä jotain tietää, se on perheen äiti, koska hänelle ei tässä elämässä ole annettu tärkeämpiä tehtäviä kuin täydentää kodin teippivarastot. Paitsi että on näköjään kyllä annettu muutakin.

Useissa perheissä on äidit sitä varten että jonkun on tiedettävä, mikä on kenenkin mielestä kivaa, mistä kukakin tykkää, mikä ilahduttaa ketäkin ja kuka tykkää syödä mitäkin. Jonkun on tehtävä listat, joihin laitetaan kaikki. Ihan kaikki. Että mitä pitää tässä elämässä tehdä ja ostaa. Jonkun on tiedettävä se kaikki. Tekemisessä muut toki (ainakin toivottavasti) auttavat, mutta ensin heille on sanottava mitä tehdä ja ostaa.

Tiedän että tässä maailmassa on parikin perheenäitiä, jotka ajattelevat joulukuun puolesta välistä aattoon asti pääasiallisesti joko lämmintä punaviiniä, kylmää kuohuviiniä tai jääkylmää olutta. Tiedän että tässä maailmassa saattaa myös olla pari jotka ajattelevat samaan aikaan näitä kaikkia. Minkähän takia?

Joulun alla saamme kuulla tietoiskuja siitä, kuinka lapselle tulisi antaa lahjaksi selvä joulu. Tämä on ihan selvä asia. Olen ihan samaa mieltä: niin tulisikin. Siitä ei kuitenkaan koskaan kuulla mitään tietoiskuja että perheenäideille ei saisi vuosi toisensa jälkeen näyttää niitä mainoksia, joissa on Joulun Tunnelma. Niitä mainoksia joissa kotona on ihanan siistiä, pöytä notkuu itse valmistetuista herkuista, ihanasti ajatellut lahjat on pakattu ihanasti askarrellen, kodin koristus- ja juhlavalaistustilanne on kohdallaan ja silti, silti kuvan äiti hehkuu levänneesti pikkumustissaan, viehättävästi joku vallaton itse ammattilaisvälineillä räpelletty kihara otsalla. Eikä kukaan kiukuttele.

Niitä mainoksia ei saisi näyttää. Ja jos niitä kuitenkin on jostain syystä ihan pakko näyttää, niihin tulisi lisätä lakisääteinen varoitusteksti: "Huom! Tätä joulua on valmisteltu päätoimisesti kolme vuotta. Älä koskaan kokeile tätä kotona ilman ammattiapua!"

 

Joulun tunnelma. Sitä kaikki perheenäidit haluavat. Kaikki haluavat sen omaan kotiin. Se on ihanan kiireetön, suloisesti mausteinen, se ei tuoksu kakalta eivätkä siitä lopu rahat. Kesken. Kesken loppuu vain arkihuoli. Se pitää kuulemma heittää. Mihin? Laulussa ei kerrota. Mielen pitää nousta nuorena, vaikka se olisi vanhenemaan päin, laskusuunnassa.

 

Noh.

Vähän helpotti. Nyt jaksaa taas jatkaa. Perheenäiti on kyllä tänään nähnyt, kuinka päällikkö syö itse jostain varkain pyydystämäänsä piparminttusuklaapastillia kaulassaan perheenäidin puhtaat kalsarit. (Pastilleja kai säilytetään samassa paikassa.) Sen jälkeen perheenäiti on nähnyt, kuinka päällikkö nostaa liinavaatekaapin hyllyn paikoiltaan tyhjennettyään ensin kaapin kaikista liinavaatteista. Sen jälkeen perheenäiti on nähnyt, kuinka päällikkö asettaa hyvin määrätietoisesti ison tyhjän vesikanisterin kyljelleen keittiön lieden eteen, jotta hän voisi nousta seisomaan sen päälle yhdellä jalalla ja ylettyä näin entistä huomattavasti paremmin laittamaan uunin päälle. Ja illan päätteeksi perheenäiti on nähnyt, kuinka päällikkö nauraa katketakseen keskiyöllä seisten vanhempiensa sängyssä ilman housuja villahousut päässä ja ihan vain siksi, että hän on omasta   mielestään (ja muuten muun perheen mielestä myös) ihan sairaan vitsikäs. Perheenäiti on tänään nähnyt tämän kaiken, ja olihan se kieltämättä sympaattista.

Silti:  ylihuomenna on joulu. Ja kaikki ne paketit, jotka tänään käärittiin paperiin, kun muut nukkuivat -  ne eivät ilmestyneet tyhjästä. Joku kääri ne. Joku oli ajatellut sitä mitä hän paperiin kääri. Joku kääri ne ja väsyi siitä vähän.

Ja se joku ei yhtään pane pahakseen, jos joskus vielä tulee tammikuu.

 

Perheenäiti toivottaa kaikille lukijoilleen hyvää joulua ja toivoo samalla, että edes osalla näistä olisi tämän joulun aikana käytössään puolivalmisteita ja edes vähän sotkua. Tai että edes sinappia ei olisi tehty itse, jos kaikki muu on.

Ja kaltaistensa ihmisten (jos niitä on) iloksi hän avaa nyt tämän kirjoituksen päätteeksi koko joulunajan kestävän tunnustusfoorumin. Tunnusta tässä kaikki se ihanuus, mitä et tänä vuonna joulun alla saanut tehtyä. Kerro tahmaisia yksityiskohtia väsyneistä laiminlyönneistäsi. Teet valtavan palveluksen muille lukijoille, ja kuka tietää - ehkä pelastat jonkun joulun.

Minun ainakin. Kiitos jo etukäteen.

 

Rauhallista joulua. Ilman huutomerkkejä.