1. Että minusta tulee tylsä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

2. Että olen jo.

3. Että hautaudun paperiin. Siinä ei olisi mitään uutta, mikäli paperit ovat omia keskeneräisiä tärkeitä. Mutta jos ne ovatkin jonkun muun, eivätkä yhtään keskeneräisiä, vaan aivan valmiita. Täynnä pitkiä lauseita, joita selväjärkinen ihminen ei tajua. Pinnistelemättä.

4. Että pinnisteleminen alkaa sattua päähän.

5. Että unohdan kuka olen, ja esiinnyn jonain muuna, itselleni, eikä esitys vakuuta.

6. Etten mahdukaan lempifarkkuihini, vieläkään, ennen jouluakaan, enkä varsinkaan joulun jälkeen.

7. Että lopullinen järjestys ei koskaan tule, ja että hukkaan siksi kaikki tärkeät paperit. Niin kuin aina.

 

(Perheenäiti meni tänään eteiseen ja vietti siellä elämänsä hukkaan heitetyimmän tunnin. Hän siivosi naulakon.

Tunnin päästä eteisen lattialla oli rivissä jätesäkillinen pieneksi jääneitä ulkoiluvaatteita, pino takkeja joita kukaan ei koskaan aikonutkaan käyttää, pahvilaatikollinen sandaaleja, saha ja suorakulma, kaiken kokoisia käsilaukkuja, kolme likaista mattoa rullalla, jalkapallo, liian pienet vaelluskengät ja nappikset, neljä hyppynarua, kaksi polkupyörän pumppua, kaksi pyöräilykypärää, kuusi vuotta lankojen päättelyä vaille valmiina ollut itse kudottu villatakki, vaihtamatta jääneet tyttären uudet liian pienet housut kuitteineen, pussillinen vanhoja lääkkeitä matkalla apteekkiin viime muuton jäljiltä, kuusi uutta muistikirjaa sekä pieni pussi ruuveja.

Naulakko on edelleen täynnä.)

 

8. Että eteisen naulakko romahtaa.

9. Että mihinkään ei oikeasti voikaan vaikuttaa.

10. Että se, mitä varten tänne on tultu, jääkin tekemättä.

 

 

Perheenäiti katsoo silmiin pelkoa kohdassa 10. Se on turha.

Perheenäiti päättää tehostaa pelkäämisensä ja keskittää nyt kaiken pelkonsa kohtaan 8.