Päällikkö hajotti perheenäidin silmälasit. Perheenäiti korjaisi ne tuossa tuokiossa itse - mikäli hänellä olisi silmälasit. Joilla silmälasit näkisi korjata.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ollaan siis ilman.

Perheenäiti syö voileipää ja suunnittelee poliittisista ajatuksista vapaata viikonloppua. Kaikiksi elämänsä viikonlopuiksi.

 

On siirtymäpäivän yö.

Viime vuonna tähän aikaan perheenäiti makasi omassa sängyssään jalassaan mitä naurettavimmat tukisukat ja pelkäsi. Aamulla perheenäiti lyllersi nämä mitä naurettavimmat tukisukat jalassa puolisonsa kanssa sairaalaan ilman aamiaista, eikä häntä yhtään naurattanut. Häntä pelotti. Klo 9.39 aurinko tuli pilven takaa ja päällikkö suuttui. Hän oli syntynyt, kesken unien. Joku pesi päällikön, kapaloi hänet ja laittoi hänet perheenäidin rinnan päälle. Rauhoittunut päällikkö katseli perheenäitiä kiinnostuneena: vai sellainen, vai niin.

Perheenäiti sanoi päällikölle: hyvä kun tulit. Sitten perheenäiti sai lisää morfiinia. Se teki hänet hyvin tyytyväiseksi. Morfiini on mahtava keksintö. Heräämössä perheenäiti ei enää pelännyt. Hän tuijotti eteensä hyvin tyytyväisenä. Sillä aikaa päällikkö lämmitteli toisaalla isänsä paidan sisässä tämän paljasta ihoa vasten ja tuhisi. Riittävästi tuhistuaan päällikkö tuli heräämöön syömään.  Tullessaan päällikkö oli jo hyvin tuttu. Perheenäiti sai syliinsä tutun oman vauvan. Taas kerran.

Se oli hyvä tapa tulla maailmaan. Se ei ollut luonnollinen, mutta hyvä. Ihmislapsen on hyvä päästä jonkun paidan sisään heti synnyttyään. On aivan sama millä keinoin ihminen maailmaan tulee. Pääasia että joku on vastassa.

 

Niin se vierähti, perheenäiti ajattelee, eikä jaksa liikuttua. Niin ne vierähtävät, yksi kerrallaan, vuodet. Perheen nukahdettua perheenäiti paketoi päällikölle ikioman paketin.

Aamulla päällikkö saa avata sen.