Perheenäiti lähetettiin tänään yhden kokeneemman poliitikon tuuraajaksi Nuorten Avointen Foorumien päättäjäpaneeliin. Ja sepä olikin hyvä, sillä hän sai paitsi kuulla, myös nähdä siellä kaikenlaista kiinnostavaa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ja jotain meille aikuisille hyvin terveellistä, joten kirjaanpa osan siitä tähän.

 

Paneelia edeltävissä ryhmätöissä nuoret olivat keskustelleet pienissä ryhmissä annetuista aiheista, ja kukin ryhmä toi sitten paneeliin lyhyen alkupuheenvuoron. Paneeliin osallistui koululaisten ja perheenäidin lisäksi pari poliitikkoa sekä kourallinen kaupungin virkamiehiä.

Koululaisten puheenvuorot olivat hienoja. Perheenäiti rypisti niiden aikana pariin kertaan otsaansa: ovatko nämä lapset siis vasta yläasteikäisiä?

Olisin ollut valmis valitsemaan melkeinpä kenet tahansa heistä Helsingin kaupunginvaltuustoon saman tien. Kokonaan ilman vaaleja. Mikä terävyys. Mikä näkökyky. Mikä ulosanti.

 

Koska kynäni ei kykene tänään olemaan kahdesti lennokas, tai koska se ei ehkä kohta ylipäätään kykene kulkemaan, liimaan tähän tulevalle valtuustoryhmälleni (nii-in, pidän sitä ilmeisesti nyt omanani) lähettämäni yhteenvedon siitä, mitä helsinkiläinen nuoriso tänään Oulunkylässä puhui. Olkaa hyvät - otsikot valmiiksi annettuja aihepiirejä, muu teksti nuorilta itseltään tulleita toiveita, minun vapaasti ylös kirjaaminani:

 

1 PALVELUJA NUORILLE - MAHDOLLISUUS VOIDA HYVIN

Nuoret kaipaavat kouluihin selkeää tietoa siitä, mitä palveluita heille on tarjolla ja missä. Tutustumiskäyntejä kouluajalla sekä palveluntuottajien jalkautumista kouluihin kertomaan, keitä he oikein ovat, mitä varten ja mihin saa soittaa tai tulla käymään. Palveluihin matala kynnys.

2 TURVALLINEN HELSINKI

Huolena rasismi, epätasa-arvoisuus ja koulusurmat. Yksi nuori kysyi koulusurmiin liittyen: "Voiko nuoriin enää luottaa?" Toivottiin kouluihin poliisia kertomaan perättömien uhkailujen seurauksista, jotta kouluihin kohdistuva uhkailu vähenisi. Poliisin näkyminen kouluissa herätti paljon keskustelua, allekirjoittaneen mielestä tavalla, joka kertoo lasten turvattomuudesta. Toisin kuin voisi ensi hätään nuorisosta luulla, poliisi ilmeisesti koetaan turvana.

3 YHTEISHENKEÄ KOULUUN

Toivottiin molemminpuolista luottamusta ja kunnioitusta nuorten ja aikuisten välillä. Opettajan pitää olla "auktoriteetti, ei yli-ihminen". Luokkakoot pienemmiksi, yksittäisen oppilaan ääni ei kuulu isoissa luokissa ja pienempi luokka mahdollistaisi paremman yhteishengen. Sopiva koko luokalle n. 16, max. 20 oppilasta. Ehdotettiin keskustelua oppiaineeksi, josta ei kuitenkaan saisi arvosanaa. Kouluissa keskustellaan asioista liian vähän, ja kontakti luokanvalvojiin aivan liian vähäistä. "Mitään ei koskaan ehdi, aina on kiire". Yhteisöllisyyden vahvistamiselle olisi selvästi tarvetta."Ei ryhmähenki laskuja laskemalla kohoa". 

4 NUORTEN ARVOSTUS

Asennekasvatusta aikuisille. Nuoria pitää kunnioittaa, bussikuskit ja kaupan kassa eivät saisi väheksyä ja kohdella huonosti. "Julkinen tila julkiseksi" - lause liikutti allekirjoittanutta, vaikkei kukaan selittänyt hänelle, mitä sillä tarkoitettiin. (Ilmeisesti sitä, että yleistä hengaamista ei saisi paheksua.) Äänioikeus laskettava 16 ikävuoteen.

5 YHTEISEN AJAN PUUTE JA TYÖT KOTONA

Toivottiin tukea nuorten ja heidän perheidensä yhteisiin harrastuksiin.  Valtaosa paikalla olleista viettää päivittäin alle 2h perheensä kanssa. Samalla toivottiin lisää tukea koulujen oppilashuoltoon - hämmentävää kyllä tämä nähtiin nuorten(kin) näkövinkkelistä perheen tukemisena.

6 OPPILASHUOLTO

Terveydenhoitajan ja koulukuraattorien pitäisi käydä mainostamassa itseään luokissa, jotta oppilaat tietäisivät, keitä nämä ylipäätään ovat. Ihmiselle, jota ei koskaan ole tavannut, ei mennä kertomaan omia huolia. Ehdotettiin myös pakollista koulukuraattorikäyntiä kaikille oppilaille, jotta kynnys hakea tältä apua tarvittaessa madaltuisi. Terveydenhoitajan toivotaan olevan koulussa paikalla joka päivä. Esiin nousi selkeä viesti siitä, ettei terveydenhoitajia kouluissa riittävästi näy. "Ei sen aika riitä mihinkään muuhun kuin meidän terveystarkastuksiin". "Se on paikalla kolme varttia viikossa". "Nipistäkää lisää rahaa kouluterveydenhoitoon".

7 MISTÄ VOIMIA JAKSAMISEEN

"Perhe, kaverit, päämäärät, onnistumisen kokemukset, hyvät elämän rutiinit, oma aika, positiivinen palaute, harrastukset yms."

Huolta kasvavista suorituspaineista ja ajan puutteesta ("Mutta pakkohan meidän on kuitenkin HARRASTAA ettei elämä olisi täysin SISÄLLÖTÖNTÄ".)

 

Perheenäiti oli paneelissa tasapainoisesti aikuinen ja päätti liikuttua vasta kotona, turvallisesti keskellä yötä. Pakkohan meidän on harrastaa, ettei elämä olisi sisällötöntä.

Oliko se surullinen lause, vai kuvittelinko vain?

No. Perheenäiti piti keskustelun ottamista oppiaineeksi täysin nerokkaana ideana. Että koulussa olisi tunteja, jolloin vain keskusteltaisiin. Esiin nousevista aiheista.  Milloin mistäkin. Ilman että luokasta olisi pakko tulla ulos jotain oppineena.

Uskon että sieltä harvoin tultaisiin mitään oppimatta.

 

Voiko nuoriin luottaa?

Voi pojat, ja tytöt - todellakin. Kyllä voi.

Mielestäni usein melko lailla paremmin kuin aikuisiin. Näiden nuorten kahdessa tunnissa kokoamien järkevien esitysten tekeminen olisi todennäköisesti vienyt aikuisilta joitain vuosia.