Perheenäiti tuli kotiin myöhään yöllä. Perhe nukkui. Perheenäiti avasi tietokoneen.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Se ei auennut. Ruutu pysyi pimeänä, vaikka perheenäiti yritti mitä.

Perheenäiti meni nukkumaan.

 

Se olisi tullut silloin yöllä, tunnelma. Tähän. Mutta kone päätti että nyt saa nukkua. Jäi tunnelma tulematta. Aamulla kone toimi moitteettomasti.

Sellaista sattuu.

 

Istuin eilen pitkän pöydän ääressä, yhdessä Vihreiden tulevan valtuustoryhmän ja joidenkin sen varajäsenten kanssa. Se oli edelleen hiukan hämmentävää, mutta myös kiinnostavaa. Minä enimmäkseen kuuntelin, sen kolme tuntia, jonka kokous kesti. Vaikka kyllä kai minunkin suustani pari lausetta pääsi, kysymyksiä enimmäkseen. Ja ehkä jopa yksi mielipide, ihan pieni vain.

Kyllä ne tästä vielä kasvavat.

 

Kaikki öinen tunnelma ei kuitenkaan ole kadonnut, vaikka aivotoiminta onkin tänään melko vaisua. Löysin äsken kännykästäni tekstiviestin, jonka olin yöllä eräälle ystävälleni lähettänyt. Siinä luki näin:

"En koskaan ennen ole tupsahtanut keskelle näin terävää, sympaattista, mukavaa ja jo valmiiksi hyvähenkistä ryhmää, jonka kesken vallitsee iloinen, avoin ja kauniisti vitsaileva keskinäinen kunnioitus. Vaikka ihmiset eivät kaikki vielä toisiaan tunne. Kunpa politiikka olisi oikeasti tätä."

 

Jos minä jotain eilen opin, niin ainakin sen, että puolue ainakaan ei taida olla väärä.