Kyllähän te tiedätte millaiseksi sateenvarjo menee myrkyssä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Nukkumatilla on nyt sellainen. Tuolla se sekoilee sen kanssa nyt taivaalla ja nyt se ei enää oikein naurata minua. Se oli ihan kiva se Saa väsyä -nappi, mutta kuka sujauttaisi minulle kadulla napin jossa lukisi Saa nukkua? Ensi vaaleissa joku voisi. Minua nimittäin väsyttää.

Sain tänään kauniin kirjeen. Oikein paperilla. Se on aina hienoa, niitä tulee niin harvoin. Avaruuspostia tuli myös, sekin on kyllä viime päivinä ollut aika mukavaa.

Silti nyt väsyttää.

 

Perheenäiti makasi sohvalla, antoi kotitalouden vaikertaa ja tuijotti ajankohtaisohjelmaa aivottomasti. Se olisi saattanut herättää joitain ajatuksia, jos ne olisivat nukkuneet, mutta kun eivät ne nykyään ehdi.

Aivoihin on kuitenkin nyt asettunut jonkinlainen tyhjä tila. Se on siinä ja odottaa. Että ihminen vähän nyt lepäisi. Että hän jaksaisi vielä joskus olla terävä, tai edes yrittää.

 

Uutisten jälkeen perheenäiti meni vessaan, katsoi peiliin ja ajatteli uutisissa kuulemaansa: että valtavan suuri osa suomalaisista pitää edustavuutta kunnallisvaltuutetulle tärkeänä ominaisuutena.

Perheenäiti olisi hymyillyt peilille, jos olisi jaksanut. Tänään hän ei jaksanut, oli jo niin myöhä. Hän kääntyi pois peilistä ja hymyili sitten. Niille 852 helsinkiläiselle, jotka eivät pidä edustavuutta kunnallisvaltuutetun tärkeimpänä ominaisuutena. Perheenäiti hymyili heille ihan vaan kiitokseksi.

Edustavuutta he eivät nimittäin saa. Ja hyvä niin. Mutta ehkä jotain muuta kumminkin.

 

Kyllä tukka takussakin voi ajatella.

Tai voisi, jos ei aivoihin olisi asettunut se tyhjä tila.

Onkohan se ensimmäinen oire muodonmuutoksesta poliitikoksi, yhdessä yössä?

 

Saa nukkua.