Vaaleista sen verran että unohdin ripustaa eilen pyykit. Ne ovat edelleen koneessa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Pesin äsken myös hampaat.  Kelpaa nyt väläytellä niitä sitten, tässä itsekseen, ei-kenellekään.

 

Perheenäiti katseli äsken ulos ikkunasta ja mietti yhtä asiaa. Että saakohan hän enää koskaan olla vitsikäs.

Vastaus hautuu.

 

Mitähän sitä on tullut tehtyä, ajattelin aamulla lehteä lukiessani, ja tarkemmin ajateltuna: kuka sen oikein on tullut tehneeksi?

Istuin eilen Vihreiden (huomaatteko, olen alkanut kirjoittaa sen isolla - tästä se lähtee) vaalivalvojaisissa puolisoni kanssa ja se veti meidät molemmat hiukan hiljaisiksi. Istuttiin siinä sitten vaan. Ei siinä oikein muuta voinut. Katseltiin kuinka ihmiset juhlivat ja hurrasivat. Heillä näytti olevan hauskaa. Sellaista on kiva katsoa.

Ja sitten kun tulos oli varma, kun oli jo yö - minua harmitti kun en koskaan saa tietää, keitä ne 852 olivat. Jotka valitsivat minut Helsingin kaupunginvaltuustoon. (853. ääni oli omani.)

Olisi ollut niin kiva lähettää heille kaikille yksi pieni tekstari.

Laitan sen tähän sitten, jos joku heistä vaikka sen tässä lukisi. Siinä lukee tietenkin:

 

"Kiitos."

 

Veti vähän hiljaiseksi. Suokaa se nyt anteeksi.