Perheenäiti avasi aamulla päivän lehden ja löysi sieltä suustaan lauseen, jota hän ei koskaan ole missään sanonut. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Lause oli kumminkin jotenkin tuttu, eikä hän ollut sen kanssa eri mieltä - olkoonkin, ettei sillä ole mitään tekemistä hänen keskeisten vaaliteemojensa kanssa.

Ei kun kysymään sitten, kanssaehdokkailta. Että kenenkäs lause tämä oikeastaan oli? Vastaus tuli pian, moneltakin taholta, ja kiitos siitä. Perheenäidin suuhun laitettu lause oli peräisin kaupunkimetsäliikkeen kuntavaalikyselystä, johon perheenäiti oli muutaman miljoonan muun kyselyn ohessa ennen vaaleja vastannut.

Lause on seuraava:

"Helsingin kaupunkimetsät ovat ainutlaatuisia luonto- ja virkistysalueita, joita ei tulisi tuhota rakentamisella tai liian rajuilla "hoitotoimenpiteillä"."

No niin. Nyt kun tämä homma sitten selkisi, voin kertoa teille tässä, että kaupunkimetsäliikkeen kyselyssä edellisen lauseen jälkeen tuli pari muuta lausetta:

"Helsingin alueelta löytyy muuta rakennusmaata vielä kymmeniksi vuosiksi. Olisitko valtuutettuna valmis puolustamaan kaupunkimetsien suojelua?"

Ja tiedoksenne, hyvät kansalaiset, että tähän kysymykseen ehdokas Virkkunen on vastannut seuraavasti:

"Jep."

 

Muut kysymykset ja vastaukseni niihin löytyvät tästä. Kaupunkimetsät voidaan minun puolestani suojella. Pisin vastaukseni käsittelee kuitenkin metsien sijaan demokratiaa. Että jotta lukekaapa jos ehditte.

Nyt me käydään päällikön kanssa pesulla. Ja sitten me käydään päällikön kanssa radiohaastattelussa. Saa nähdä puhunko siinä omia lauseitani vai jonkun muun.

 

Rakkaat lukijani,

jos olette myös Helsingin Sanomien lukijoita, esitän teille nöyrän pienen toiveen: mikäli joskus vielä löydätte lehdestä jonkin minun antamani lausunnon, olisitteko niin kilttejä että tarkistaisitte sen jälkeen tästä blogistani, mistä oikeasti oli kyse. Kiitos.