Puoli tuntia sitten perheenäiti ajatteli, että jos aikuisen ihmisen tekee keskellä yötä ihan sairaasti mieli kahvia, hänellä on sitä oikeus itselleen keittää.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kahvin juotuaan perheenäiti ajattelee, että aikuisten ihmisten ei pitäisi antaa tehdä itselleen mitä tahansa. Nyt valvotaan sitten. Oliko ihan pakko?

Oli oli.

Noh. Tulipa tehtyä kumminkin sitten jotain mitä pitikin. Tuli kirjattua julkinen selvitys omasta vaalirahoituksesta omille vaaliverkkosivuille. Puolue pyysi. Puolue on siitä(kin) hyvä, että vaalirahoitusasioissa puolue on pulmunen. Puolueeseen kuuluvat ilmoittavat vaalirahoituksensa hyvin tunnollisesti. Minä en puolueeseen kuulu, mutta arvostan kyllä avoimuutta näissä hommissa, ja pyyntö toki velvoittaa myös minua. Eikä tee tiukkaakaan kertoa, kuinka tyhjät taskut nyt ovat. Tiukkaa ei tee kuin raha, ja ketäs se nyt sitten häiritsee. Paitsi minua kaupassa.

Onneksi kaupasta saa tulla kotiin. Täällä saa miettiä muutakin kuin rahaa. Vaikka yllättävän moni ajatus siihen lopulta johtaakin. Valitettavasti.

 

Seuraa lyhyt katsaus siihen, kuinka henkilökohtaisesta tulee poliittista.

Perheenäiti ei jaksanut lähteä kaupungille etsimään päällikölle kestovaippoja. Hän päätti: kyllä niitä täytyy siinä läheisessä kauppakeskuksessakin olla.

Noh. Läheisessä kauppakeskuksessa oli ihan sairaasti tavaraa. Kertakäyttövaippoja näytti olevan joitain kymmeniä tonneja.

Kestovaippoja oli yhden kaupan hyllyssä yhteensä yhdeksän. Kaikkia kokoja ei ollut tarjolla. Ne vaipat olivat siinä ilmeisesti siksi, että kauppa tykkää profiloitua ekohenkiseksi. Että, jep, tässä meillä on tämä eko, se on tällaista kivaa, tältä se näyttää ja hyvä mielihän tästä tietty meille kaikille tulee, mutta koska varastotilamme ovat rajalliset, varastoon mahtuu kaikkia vaippakokoja vain kertakäyttöisinä. Se parikymmentä tonnia.

Jep. Mitä tekee normaali ihminen tässä tilanteessa? Ostaa lapselleen sopivan kokoiset vaipat, ja heittää ne käytön jälkeen pois.

No. Perheenäiti ei luovuttanut. Luonto on puhunut. Perheen kuopuksen ihottuma on todella ikävä. Kaupan hyllyssä sattui kuin sattuikin olemaan juuri päällikön koko. Nyt päälliköllä on jalassa huippupehmeät froteevaipat, joissa on kuusitoista nepparia.

Niitä ei ilmeisesti kuitenkaan taivaan kiitos ole tarkoitus napittaa kaikkia samaan aikaan. Sikäli kuin perheenäiti ymmärtää, vaippa on ilmeisesti jotenkin säädettävä. Jos se nyt ylipäätään on vaippa. Kyllä se ainakin jalassa pysyy.

Yhden kestovaipan hinnalla saa kaksi jättipakettia kertakäyttövaippoja. Kaikki maailman äidit ja isät, laskekaa mielessänne kuinka monta vaippaa lapsi käyttää päivässä, ja tiedätte, kuinka monta pakettia kertakäyttövaippoja muutaman päivän kestovaippasetin hinnalla saa.  Muille voin kertoa että kertiksiä saa sillä hinnalla ihan sairaasti. Niillä pötkii pitkälle. Ja niitä saa i-han jo-ka kau-pas-ta. Läheltä ja kaukaa. Ne eivät maksa juuri mitään. Kelvollisia kestovaippoja pitää metsästää, ja ne ovat kummallisen kalliita.

Onkohan tämä jonkun mielestä jotenkin järkevää.

 

Noh. Seuraa toinen lyhyt katsaus siihen, kuinka henkilökohtainen voi saada ihmisen ajattelemaan jotain poliittista.

Tarkkanäköinen lukija saattoi havaita edellisestä kirjoituksestani, että siinä mainittiin sana lääkäriasema. Vein tänään lapseni lääkäriasemalle. Lääkäriasemat eivät ole kunnallisia, vaan yksityisiä. Kunta tarjoaa samaan tarkoitukseen terveysaseman. Miksi en vienyt lastani sinne?

Yritystä kyllä oli. Huomattuani lapsen kummalliset rakkulat soitin terveysaseman ajanvaraukseen. Ajanvaraus vastasi automaattisesti sanomalla että olen jonossa. Jäin siis odottelemaan.

Viiden minuutin kuluttua ajanvarausautomaatti  sanoi, että olen edelleen jonossa. Kymmenen minuutin kuluttua ajanvarausautomaatti sanoi, että olen edelleen jonossa. Viidentoista minuutin kuluttua, kun olin edelleen jonossa, lapsen rakkulat ahdistivat minua jo siinä määrin, että kun olin ollut kaksikymmentä minuuttia jonossa, katkaisin puhelun ja soitin yksityiselle lääkäriasemalle. Puhelin ehti soida puolitoista kertaa ennen kuin siihen vastattiin. Puhelimeen ei vastannut automaatti vaan ihminen, joka sanoi että ei, ei tässä nyt ole yhtään aikaa tarjolla mutta ei se mitään haittaa, tehdäänpä sellainen puolen tunnin päähän, tulkaapa tänne saman tien.

Tunnin kuluttua olimme jo takaisin kotona, helpottuneina. Jäin miettimään, olisinko ollut silloin edelleen kunnallisen terveysaseman ajanvarauksen automaattisessa jonossa, ellen olisi katkaissut puhelua.

No sitäpä en saa koskaan tietää. Tiedän vain tämän: kaikki eivät voi viedä lastaan yksityiselle lääkäriasemalle. Pelkkä lääkärikäynti ilman mitään sen kummempia tutkimuksia maksaa viidenneksen kotihoidon tukea saavan kuukausitulosta, joka - niin hienoa kuin mahdollisuus sen saamiseen onkin - ei ole järin mittava. Jäin myös miettimään sitä keskustelua, jonka yksityisen lääkäriaseman lääkärin kanssa kävin. Hän sanoi: tulkaa ihmeessä uudestaan heti, jos mitä tahansa. Me täällä yksityisellä puolella olemme sitä varten, että hoidamme potilaita. Ihan oikeasti.

Onko tämä ihan oikeasti näin, perheenäiti mietti kotimatkalla. Että kun meillä sattui olemaan juuri sopivasti käteistä, saimme hoitoa heti. Lääkärikäyntiä ei voinut maksaa laskulla, se piti maksaa saman tien.

Hyvää hoitoa saa heti, jos on riittävästi käteistä tai riittävän kiva riittävän hyvin toimiva kortti. Muut saavat kuunnella jonotusautomaattia.

Onkohan tämä jonkun mielestä jotenkin järkevää?

Jaa-a. Riippuu varmaan siitä, keneltä kysyy. Kortillisilta vai kortittomilta.

 

No jaa. Melkein lopuksi kunnallisvaaliehdokkaan lempimantra, jota ehdokas itse jo vihaa:

 

Vaaliteemani löytyvät tästä.

Linkit niihin liittyviin ajatuksiin, joita olen kahden viime vuoden aikana ajatellut, löytyvät tästä.

Ja vaalisivuni ovat nyt valmiit.

 

Ja lopuksi, hyvää yötä. Loppuyöksi.