Miksi kukaan kunnallisvaaliehdokas, vähän väsynyt äiti, keski-ikäistyvä ihminen, enää valvoisi neljältä aamulla lauantaina ja miettisi yhtään mitään?<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Siksi kun.
Eilen perheenäiti sai vastata kysymyksiin, jotka esitetään Poliitikolle:
Miksi puolue on myynyt aatteensa markkinataloudelle?
Paljonko kaupunginvaltuutettu saa palkkaa?
Miksi sinä ryhdyit poliitikoksi?
Minä vastasin. Yritin parhaani. Samalla ajattelin koko ajan sitä, miksi ihminen EI ryhdy poliitikoksi.
Poliitikko ei saa olla vilpitön. Jos hän yrittää: se on pelkkää valetta kaikki. Enkä minä edes OLE mikään poliitikko. Jos olisin, en vikisisi nyt tässä. Olisin Korkeilla Tahoilla, olisin jo päättänyt kaiken, pannut asiat kuntoon. Olisin jo lomalla.
Ja kun yritin sanoa, että hei, en minä hei ole mikään poliitikko, minulle vastattiin: älä hei yritä.
No en jumakauta enää lakkaa yrittämästä, en enää tässä vaiheessa.
Yksi oikeasti kiinnostava asia kuitenkin nousi esiin, samassa keskustelussa. Joku oli ilmeisesti lukenut näitä sivuja, ja tullut siihen tulokseen, että ehdokas Virkkunen on epäilyttävän perhekeskeinen. Huhu kertoi näin. Se kerrottiin minulle se huhu.
Se oli minusta kiinnostavaa. Siinäkin on ilmeisesti siis jotain jotenkin epäilyttävää, perhekeskeisyydessä.
Noh. Onhan se totta varmaankin. Minä varmaankin OLEN todella perhekeskeinen.
Uskon että se johtuu ehkä siitä, että minulla on perhe, ja että vietän sen kanssa joka päivä aika paljon aikaa. Koska se asuu luonani.
Ymmärrän kysyjän huolen kumminkin. Että mitä huippuperhekeskeisellä ihmisellä on tarjota ihmiselle, jolla ei ole perhettä.
Ei varmaan muuta kuin ihmisyyden. Sen mikä sillä perheettömälläkin ihmisellä peilissä on. Ei ole tarjota muuta.
Ehkä se vaan ei riitä. Pitäisi olla jotain vakuuttavampaa.
Vuorokausi vielä, ja sitten on vaalit. Se on hyvä. Sitten en enää ole mitään epäilyttävää, epäilyttävine yrityksineni. Sitten olen vain vaalit hävinnyt tai voittanut tai hävinnyt ihminen. Voittaja tai häviäjä. Koska elämä on yksi iso kilpailu. Täällä ollaan jotain vain aina suhteessa muihin. Ei ole muuta tärkeää kuin voitto tai häviö. Ei ole muuta tärkeää.
On muutakin tärkeää. On tärkeämpiäkin asioita. Perhe on minulle tavattoman tärkeä - se on totta. Minusta olisi kauheaa jos se ei olisi. Tärkeä. Koska se asuu meillä.
Ehkä minulla ei ole kovin paljon tarjottavaa perheettömälle ihmiselle. Ehkä niin on. Minä itse en sitä tiedä, en ehkä ole oikea ihminen sitä arvioimaan. Tiedän vain tämän:
minulla on emon asenne. Ja se johtuu siitä, että minulla on lapsia.
Uskon että emon asenne on hyvä asia. Kaikilla ei tarvitse olla lapsia. Kaikilla ei tarvitse olla perhettä. Ihminen on hyvä myös ilman. Mutta emon asenne: se on jotain, mikä saa ihmisen huolehtimaan. Asioista.
Siihen ei välttämättä tarvita äitiyttä eikä perhettä. Sellainen voi olla ihmisellä muutenkin. Mutta äitiys, se kieltämättä auttaa. Olemaan emo.
Minusta asioista on tärkeää huolehtia.
Kaikki eivät sitä jaksa. Niiden ei tarvitse, jotka eivät jaksa. Mutta niiden, jotka jaksavat:
voisikohan heidän antaa sitä tehdä. Vaikka he eivät olisikaan täydellisiä. Vai pitäisikö yhteisistä asioista huolehtiminen todella jättää vain heille, joita se ei oikeasti yhtään kiinnosta.
Vaaliteemani löytyvät tästä.
Linkit niihin liittyviin ajatuksiin, joita olen kahden viime vuoden aikana ajatellut, löytyvät tästä.
Ja vaalisivuni ovat nyt valmiit.
Ja vaalit - ne ovat melkein valmiit myös.
Sitten kun tekin olette äänestäneet.
Kommentit